Kansan vai kepun etu?

28.9.2007

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on kirjailija, joka toivoo kansallisvaltioiden loppua.

Suomen liittymissopimuksessa Euroopan unionin jäseneksi on artikla 141. Sen perusteella Suomella on lupa maksaa siirtymäkauden ajan kansallista, niin kutsuttua vakavien vaikeuksien tukea Etelä-Suomen maataloudelle.

Siirtymäkautta on jatkunut toistakymmentä vuotta, mutta viljelijöiden ahneudella ei tunnetusti ole rajoja. Vain paperimiehet ja perintöverovapauden itselleen lobanneet perheyrittäjät vetävät suomalaiselle maanviljelijälle vertoja häikäilemättömyydessä.

Niinpä on käynnistetty massiivinen lobbauskoneisto Etelä-Suomen viljelijöiden taloudellisten etuoikeuksien turvaamiseksi. Ja toimittajat ovat syöttiin tarttuneet.

Vauraan viljelijäporukan etujen ajaminen on mediassa muuttunut talvisotamaiseksi kamppailuksi pahaa EU:ta vastaan.

Kepulikkomeppi Hannu Takkulan aloitteesta Suomen europarlamentaarikot allekirjoittivat äsken vetoomuksen artikla 141:en mukaisen maataloustuen jatkon turvaamiseksi. Satu Hassi kieltäytyi komissiolle jätetyn vetoomuksen allekirjoittamisesta. Hyvä Satu!

Monet fiksuimmistoon kuuluvatkin on huiputettu mukaan viljelijöiden tulonmaksimointitalkoisiin milloin milläkin perusteella. Surullisen moni uskoo esimerkiksi ”lähiruokaan”, vaikka kuljetuksista johtuu häviävän pieni osa elintarviketuotannon energiankulutuksesta.

Lähiruoka on vain uusi peitenimi, jonka suojissa tukiaisten turvin toimiva agribisnes puolustaa saavutettuja etujaan – ja estää kehittyvien maiden tuotteita pääsemästä markkinoille.

Jos suomalaiset ihan oikeasti tajuaisivat, kuinka kalliiksi maatalous tulee – ja mitä tuhoa se saa aikaan ympäristössä – luulenpa, että moni leuka lonksahtaisi auki.

Etelä-Suomen maataloustukien lisäksi EU-komissio on yrittänyt järkiperäistää sokerintuotantoa. Ja kas, muutaman juurikasviljelijän, elintarviketeollisuuden (ja tietysti Suomen Keskustan) taloudellisten etujen puolustaminen on muuttunut kansalliseksi kohtalonkysymykseksi.

Ministeri Sirkka-Liisa Anttila kertoi muistavansa ajat, jolloin Suomessa oli pula sokerista.

Jeps, tästähän on kysymys, tosiaankin.

Äimistyn yhä uudelleen siitä, kuinka helppoa ihmisiä on sumuttaa puhumalla kansallisesta edusta.

Mitä on kansallinen etu? Silkkaa höpöä, ei sellaista ole. Aina, kun ajetaan kansallista etua, on kyse joidenkin ihmisten eduista – ja valitettavan usein joidenkin toisten kustannuksella.

Suurin osa suomalaisista hyötyy, jos Etelä-Suomen maataloustuet lopetetaan. Suurin osa suomalaisista hyötyy, jos julkisin varoin ei ylläpidetä sokerijuurikastuotantoa Suomessa.

Herätys, rakkaat kansalaiset, suuri vedätys on meneillään.