Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Bonon testi

2.11.2007

Elina Hirvonen

Käyttäjän Elina Hirvonen kuva
Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja.
Elina Hirvonen

”Jos Zimbabwe saavuttaa taloudellisen itsenäisyyden, näytämme että Afrikan maa voi selviytyä ilman länsimaiden sekaantumista.”

Lainaus on Afrikan luetuimman aikakauslehden New Africanin lukijakirjeestä. Lehti julkaisi aikaisemmin reportaasin Zimbabwen presidentistä Robert Mugabesta.

Lehden uusimmasta numerosta on omistettu kolme aukeamaa reportaasin herättämille reaktioille. Puolustajat näkevät Mugaben sankarina, jota on tuettava taistelussa lännen imperialismia vastaan.

Vastustajat ovat järkyttyneitä, että Zimbabwen nykyhallinnon julmuuksia yritetään oikeuttaa kolonialismin historialla. Moni muistuttaa, että hallinnosta kärsivät eniten zimbabwelaiset itse.

Kuvaavaa on, että suurin osa Mugaben puolustajista asuu Afrikan ulkopuolella, Euroopassa ja Yhdysvalloissa.


Epäluottamus länsimaihin on afrikkalaisessa julkisessa keskustelussa esillä jatkuvasti. Tilanne on surullinen monesta syystä.

Siksi, että Mugaben kaltaiset johtajat käyttävät vastakkainasettelua propaganda-aseena, jolla huomio viedään pois oman hallinnon julmuuksista. Siksi, että Nelson Mandelan kaltaisia poikkeuksia lukuun ottamatta Afrikan johtajat tuntuvat olevan sietämättömän haluttomia kritisoimaan toisiaan – silloinkin, kun siihen olisi huutava tarve.

Ja siksi, että epäluottamuksen perustana on todellisia syitä, joiden korjaamiseen rikkaat maat eivät ole osoittaneet erityistä intoa.


U2-yhtyeen keulakuva
Bono on sanonut Afrikan olevan testialue sille, uskommeko oikeasti ihmisten väliseen tasa-arvoon.

Tulokset eivät vakuuta.

Afrikan maat neuvottelivat vuosia lääkepatenttien purkamisesta, jotta ne saisivat markkinoilleen elintärkeitä lääkkeitä kohtuulliseen hintaan. Kansainvälinen yhteisö otti patenttiongelman vakavasti – heti, kun sars-epidemian pelättiin uhkaavan myös länsimaisten ihmisten henkiä.

Kansalaisjärjestöt ovat pitäneet vuosia meteliä länsimaiden tuontitulleista ja maatalouden tuista, jotka kuristavat köyhimpien maiden taloutta. Rikkaat maat näyttävät olevan valmiita käyttämään kaikkia keinoja uhkailusta kiristykseen ja sovittujen sääntöjen sivuuttamiseen, jotta tilanne ei muuttuisi.


Jos kymmentä miljoonaa eurooppalaista lasta uhkaisi tappava sairaus, voisiko kukaan kuvitella vähäisempää reaktiota kuin kansainvälisen hätätilan?

Afrikassa kymmenen miljoonaa lasta kuollee vuosittain parannettaviin sairauksiin ilman, että rikkaat maat pitävät kiirettä edes täyttää lupauksia kehitysavun lisäämisestä.

Turhauttavinta on, että vaikka vastakkainasettelun perusta on oikeutettu, siitä kärsivät eniten afrikkalaiset itse. Maasta pakoon pyrkiviä zimbabwelaisia ei lohduta pätkääkään, että heidän johtajansa ”taistelee lännen imperialismia vastaan”.

Ulkomaisia investointeja talouden moottoriksi kipeästi kaipaavia maita taas eivät auta puheet ”haittojen eliminoimisesta” afrikkalaisten taloudellisen itsenäisyyden tieltä.

Silti rikkaiden maiden toivoisi joskus läpäisevän Bonon testin.

Jos emme pysty osoittamaan uskoamme tasa-arvoon, mihin me sitten uskomme?





Viite