Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Matti Tanskanen

Antti Rautiainen
Matti Tanskanen

Antti Rautiainen: En kannata

31.5.2016 12.48

Lasse Leipola

36 vuotta, Helsinki, anarkisti

”En ole koskaan äänestänyt, koska sillä ei ole kovin paljoa väliä. Äänestämisellä voi suuressa mittakaavassa olla merkitystä, mutta vaaleihin liittyvä kulttuuri passivoi ihmisiä. Siihen liittyy voimakkaasti ajatus, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on tässä ja kaikki muu on ylimääräistä tai haitallista tunkeutumista poliitikkojen tai asiantuntijoiden reviirille.

Suomessa mikään muu politiikka, kuin puoluepolitiikka, ei ole aikuisten asia. On ihan normaalia, että joku kaksikymppinen valtailee taloja tai telttailee jotain ydinvoimalaa vastaan. Sitä ei pidetä kovin uskottavana, jos samaa juttua tekee vielä kolmekymppisenä.

Se, että olen ollut 15-vuotiaasta asti anarkisti, ei tarkoita, että olisi ollut sitä aina samalla tavalla. Nykyään olen jonkin verran enemmän kiinnostunut siitä, mitä puoluepolitiikassa tapahtuu ja itselläni on vähemmän illuusioita siitä, miten helppoa on saada ihmisiä vaikuttamaan asioihin jotenkin muuten.

Anarkisteilla on joskus ollut kampanjoita, joissa kehotetaan olemaan äänestämättä. Omasta mielestäni ne passivoivat entisestään, mikä ei ole ulkoparlamentaaristenkaan liikkeiden etu. Niiden tavoitteena on saada ihmisiä toimimaan muullakin tavalla kuin äänestämällä. Silloin äänestämisellä ei olisi enää niin suurta merkitystä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Monia järkyttäneessä perussuomalaisten menestyksessä näen hyvääkin, koska hallitusvastuu tuhoaa sen liikkeen kannatuspohjan.

Edustuksellinen järjestelmä kannustaa tällaisiin protesteihin. Perussuomalaiset on Soinin henkilökohtainen liike, joka on perustunut ajatuksen kansanmiehestä, joka muuttaa asiat yksin. Jotta ihmiset näkevät, etteivät asiat toimi näin, pitää tällaisten tyyppien päästä vallankahvaan.

Kansalaisaloite vaikutti tosi hyvältä tavalta lisätä suoraa demokratiaa, mutta kun katsoo, miten aloitteita on eduskunnasta kohdeltu, tuntuu, että se pikemminkin passivoi kuin aktivoi ihmisiä. Tasa-arvoinen avioliittolaki palautti legitimiteetin moneksi vuodeksi, mutta kansalaisaloitteilla tullaan vielä pyyhkimään lattiaa monesti.

Rinnalle pitäisi saada sitovien kansanäänestysten järjestelmä. Niihin osallistuisin ilman muuta, mutta kansalaisaloitteiden kanssa joutuu miettimään, kuseeko siinä vaan omiin muroihin. Miksi allekirjoittaisin jonkin aloitteen, jonka päälle eduskunta vaan sylkee? Silloin olisi vain osa sitä vittuilua – tahtomattaan.”




Viite