Tommi Kirvesniemi

Mahdollisuuksien itä

5.2.2015 13.53

Annakaisa Suni

”Älkää kauheasti vastustako, vaan olkaa vahvasti jonkun asian puolesta”, sanoo savonlinnalainen kansanedustajaehdokas Heli Järvinen.

Kukkataulujen alla mikkeliläisessä monikulttuurikeskus Mimosassa istuu kahdeksan ehdokasta ja kolme vaalityöntekijää. He suunnittelevat Kaakkois-Suomen vihreiden eduskuntavaalikampanjaa hyvistä lähtökohdista: ensimmäistä kertaa alueen vihreillä on mahdollisuus saada edustaja Arkadianmäelle ilman vaaliliittoa. Kymen ja Etelä-Savon vaalipiirien yhdistyttyä Kaakkois-Suomeksi yksi paikka irtoaa noin ­­12  000 äänellä.
Myönteisyys saa kannatusta.

”Minäkin sanoin ennen, että olen ydinvoimaa vastaan. Nyt sanon, että olen aurinko- ja tuulienergian puolesta”, kertoo lappeenrantalainen tekniikan tohtori Kimmo Klemola.

Välillä joku ehdokkaista nousee ja käy hakemassa lisää kahvia ja juusto- tai kinkkuvoileipiä keittiön puolelta. Tunnelma pitkän pöydän ääressä on sunnuntaihin sopivan rauhallinen.

Myös naapurivaalipiirissä Savo-Karjalassa vihreät tekevät kampanjaa myönteisen kautta.
Piiri aikoo esitellä oman ehdotuksensa siitä, miten Itä-Suomeen saataisiin lisää työpaikkoja. Kaivosvastaisuutta pitää tasapainottaa hyvillä vaihtoehdoilla.

Kuopiolainen ehdokas Anne Paulo-Tuovinen kerää Facebook-sivuilleen esimerkkejä yrityksistä, jotka toteuttavat kiertotaloutta.

”Positiivisuutta kaivataan vielä enemmän. Luotan sosiaaliseen tartuntaan ja innostumiseen.”
Vihreiden täytyy tehdä kovasti töitä saadakseen luottamuksen talous- ja työllisyyspolitiikassa, sanoo piirin puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Harri Hölttä. Pohjois-Karjalan työllisyystilanne on yksi maan huonoimmista.

Eduskuntavaaliehdokas ja vihreiden varapuheenjohtaja Krista Mikkonen sanoo, että poliittiset vastustajat liioittelevat eroa maakuntien ja pääkaupunkiseudun vihreiden välillä.

”Meitä on helppo lyödä cityvihreiden leimalla, joka ei pidä paikkaansa. Siksi tarvitsemme vahvoja, alueellisesti tunnettuja ehdokkaita. Leimaa ei voi lyödä, kun ihminen tunnetaan sanoistaan ja teoistaan.”

Vihreiden mahdollisuudet mullistuivat, kun Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta tuli Savo-Karjala.

”Meillä Pohjois-Karjalassa on ollut ihan käsittämätön äänikynnys, 14 prosenttia, ja nyt se laskee 5–6 prosenttiin. Aiemmin äänestäjät ajattelivat, että jos äänestää meitä, ääni menee hukkaan”, sanoo Krista Mikkonen.

Pohjois-Karjalan vihreiden kohtaloa vuoden 2007 vaaleissa pidetään yhtenä syynä vaalipiiriuudistukseen. Vuonna 2003 Tarja Cronberg oli noussut eduskuntaan vaaliliitolla keskustan kanssa. Vuoden 2007 vaaleissa vihreät menetti paikan, vaikka puolue lähes tuplasi äänensä ja Cronberg keräsi piirin toiseksi suurimman äänimäärän, 7 804 ääntä.

Tulos herätti osaltaan päättäjiä vaatimaan suurempia vaalipiirejä, joissa myös pienillä puolueilla olisi mahdollista saada edustajansa läpi.

Mikkeliin kokoontuneet kaakkoissuomalaiset ryhtyvät harjoittelemaan Ylen ehdokashaastatteluja varten. Lappeenrantalainen diplomi-insinööri Hanna Holopai­nen vastailee kysymyksiin pätevästi ja rauhallisesti. Hän on ollut aiemmin ehdolla jo kaksissa eduskuntavaaleissa ja kaksissa eurovaaleissa.

”Yritä löytää mukava asento ja istu koko tuolilla, älä reunalla”, hän neuvoo kameran edessä hermoilevia ensikertalaisia.

Holopaisen mukaan moni kaakkoissuomalainen suhtautui vihreisiin halveksivasti vielä 2000-luvun alussa. Silloin puhuttiin turkistarhauksesta ja kannabiskohuista.

”Nyt ihmiset kulkevat täällä vihreiden ilmapallojen kanssa. Symppaajia on paljon, mutta odotan, että teot pääsevät esiin.”

”Pekka Haaviston vaikutus näkyy toreilla. Moni sanoo, että olen jo kerran äänestänyt vihreää”, lisää kotkalainen Mervi Haakana.

Kaakkoissuomalaiset eivät näe suuria eroja valtakunnallisen ja alueellisen kampanjan välillä.
Yksi toive heillä on puoluetoimistolle: älkää puhuko liikenneväylistä mitään. Pisararata ei täkäläisiä kiinnosta, ja perustiestö on pidettävä kunnossa, koska ilman autoa ei pääse liikkumaan.

Venäjän läheisyys näkyy: täällä ei olla innokkaimpia pakotteiden kannattajia. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurista linjoista puhutaan vähemmän, arkipäivän yhteyksistä enemmän.

Heli Järvinen pääsi eduskuntaan Etelä-Savosta 2007 vaaliliitolla sdp:n kanssa, mutta putosi viime vaaleissa. Hän uhkuu kampanjaintoa ja hehkuttaa seitsemän viikon vaalivapaata, jonka ymmärtäväinen työnantaja Suomen yrittäjänaiset on luvannut.

Vuoden 2007 vaaleissa Etelä-Savon vihreät keskitti kaikki voimansa Järviseen. Nyt oman puolueen sisällä Kaakkois-Suomessa on useita vakavasti otettavia haastajia. Järvinen vakuuttaa, että se tuntuu hyvältä.

”Nyt äänestäjät tietävät, että äänellä on väliä. Se kannustaa miettimään, kenelle sen haluaa antaa. Tämä on Kaakkois-Suomen kannalta tärkeä demokratiakysymys.”

Järvisen tärkein vaaliteema on työpaikat. Niitä hän loisi satsaamalla uusiutuvaan energiaan ja nostamalla omaishoitajien palkkioita niin, että entistä useampi voisi jäädä vanhan sukulaisen omaishoitajaksi.

Uusi vaalipiiri antaa Kaakkois-Suomen vihreille ennennäkemättömät mahdollisuudet, mutta äänet täytyy kerätä laajalta ja vaihtelevalta alueelta.

On tummanpunaisia tehdaspaikkakuntia, umpikeskustalaisia seutuja ja opiskelijakaupunki Lappeenranta. Viime vaaleissa perussuomalaiset jylläsivät.

”Sellaista ehdottomuutta on, että meidän paikkakuntalaiset ei muita äänestä. Mutta tosiasia on, että yhden kunnat äänet eivät riitä”, sanoo piirin puheenjohtaja, kouvolalainen Jaana Lehtilä.

Monikulttuurikeskuksen pöydän ympärillä ehdokkaat vaalipiirin eri laidoilta suunnittelevat yhteistä kampanjaa. Toisten miet kaikuvat rehvakkaammin, toisten hillitymmin. Välillä joku poistuu viereiseen huoneeseen piirin järjestämään valoku­vaukseen.

Kimmo Klemola nousee pöydästä ja ottaa repun mukaansa: siellä on kuulemma puvuntakki. Viiden minuutin päästä Klemola palaa huoneeseen. Puvuntakkia ei ehdi nähdä kukaan muu kuin kuvaaja: päällä on taas vihreä villapaita.

Langan analyysi Kaakkois-Suomen ja Savo-Karjalan vaalipiireistä: Äänet etsivät ottajaa

Sekä Kaakkois-Suomen että Savo-Karjalan vihreät ilmoittavat tavoitteekseen kaksi kansanedustajaa. Kummastakin uudesta vaalipiiristä pitäisi edellisten vaalien ja mielipidekyselyiden perusteella saada yksi edustaja. Varmana sitä ei voi pitää.

Savo-Karjalassa 10 000 ääntä etsii ottajaa, kun Kari Rajamäki (sd) ja Erkki Virtanen (vas) eivät asetu ehdolle. Etenkin asiavetoisen sotepoliitikko Virtasen ääniä voisi siirtyä vihreille.

Toisaalta ehdolle asettuvat eurovaalien ääniharavat, keskustan Elsi Katainen ja kristillisdemokraattien

Sari Essayah, jolla on hyvät mahdollisuudet saada takaisin kd:n viime vaaleissa menettämä paikka.

Savon Sanomien viimesyksyisen kannatusmittauksen mukaan keskusta on Savo-Karjalassa nousussa, mutta ei välttämättä tarpeeksi saadakseen lisäpaikan. Sdp menettäisi yhden edustajan, perussuomalaiset saisi yhden edustajan ja kokoomuksen toisen edustajan kohtalo olisi vaakalaudalla. Viidenneksi suurimman puolueen paikasta kilpailevat vihreät ja vasemmistoliitto.

Keskusta nousee myös Kaakkois-Suomessa. Sdp:n odotetaan menettävän kaksi paikkaa nykyisiin vaalipiireihin verrattuna. Kaikki istuvat demarikansanedustajat lähtevät ehdolle.

Kokoomuksen ja vuoden 2011 vaaleissa jyränneiden perussuomalaisten kannatus on laskussa.

Kaakkois-Suomen tähän mennessä nimetyt vihreät ehdokkaat: Annika Aalto-Partanen, Katja Andrejev, Saija Grün, Mervi Haakana, Saku Santeri Heinonen, Hanna Holopainen, Heli Järvinen, Kimmo Klemola, Anniina Kontiokorpi, Reima Kuukka, Petra Laitinen, Veli Liikanen, Rurik Rantalainen ja Kaisa Spies.

Savo-Karjalan tähän mennessä nimetyt vihreät ehdokkaat: Harri Auvinen, Elina Hietanen, Harri Hölttä, Päivi Ikonen, Ilpo Jorasmaa, Elsi Kauppinen, Antti Loimalahti, Krista Mikkonen, Anne Paulo-Tuovinen, Liisa Pietikäinen, Anne Roponen, Kim Tamio, Jouni Vauhkonen ja Veera Willman.

9.2. Oikaisu: Jutussa mainittiin aiemmin piirin puheenjohtaja Jaana Lehtilän olevan eduskuntavaaliehdokas. Lehtilä oli juttua tehdessä vasta ehdolla ehdokkaaksi ja vetäytyi jutun kirjoittamisen jälken, koska halusi varmistaa imatralaisen ehdokkaan valinnan listalle.

Tweet