

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Aarteiden jäljillä. Pasi Rauhala tutkii roskalavan antia Karmitorin lähettyvillä Helsingissä.
3.10.2008 14.52
Roskisdyykkaus on ekologista ja hauskaa. Hanskat käteen ja lavoille!
Ruokapöytä, porakone, valokuva-albumi... Roskalavalta löytyy mitä vain, kun osaa etsiä. Ja kolmikymppinen Pasi Rauhala osaa. Hän on kokenut dyykkaaja.
”Se lähtee lapsuudesta, jolloin olen hakenut sarjakuvalehtiä paperiroskiksista ja tajunnut, että ihmiset heittävät roskiin paljon käyttökelpoista tavaraa”, Rauhala sanoo.
Aktiivisesti roskalavoja kiertelevä Rauhala perusti viime kesäkuussa internetin yhteisösivusto Facebookiin roskalavaryhmän, jonne voi ilmoittaa bongaamansa roskalavan sijainnin ja sisällön. Ryhmä keräsi parissa kuukaudessa yli tuhat jäsentä.
”Roskalavoilla käyvät ihmiset eivät ole itsekkäitä, suurin osa heistä ajattelee yhteistä hyvää. Tavaroita on paljon ja niitä tulee koko ajan lisää.”
Eniten roskalavoilta löytyy oikeaa roskaa, mutta joukossa on paljon hyväkuntoista tavaraa. Toimistotuoleja löytyy eniten, mutta myös pöydät, sohvat ja nojatuolit ovat lavojen vakiokamaa. Rauhala ei osta huonekaluja kaupasta, vaan hankkii ne roskalavoilta tai kirpputoreilta.
Järki, hansikkaat, pussi ja keppi – siinä roskisdyykkaajan varusteet. Lava kannattaa valita huolella. Esimerkiksi erään palvelutalon edessä olevalle lavalle kannettiin sairaalabakteerin saastuttamia tavaroita.
Ensimmäinen kontakti lavaan on hyvä ottaa kepin kanssa. Jos lavalle kiipeää, pitää katsoa, mihin astuu. Lavoilla voi olla esimerkiksi huumeneuloja.
Rauhalalla on aina mukanaan käsiä suojaavat nahkahansikkaat ja pussi, johon dyykattuja tavaroita voi laittaa.
Vuodenajoista kevät on ehdottomasti roskalavojen kukoistuskautta. Silloin ihmiset uusiutuvat ja siivoavat.
Myös vastoinkäymisiin kannattaa dyykatessa varautua. Roskalavalta löytynyt täydellinen työpöytä oli liian painava kerralla kannettavaksi. Sillä aikaa kun Rauhala kantoi työpöydän laatikot talteen, lava pöytineen oli jo kadonnut.
Asenteet dyykkaajia kohtaan vaihtelevat.
”Joskus on tullut huutelua, että mitä sä varastat meidän tavaroita, vaikka tavarat ovatkin menossa kaatopaikalle. Jotkut sanovat, että kannattaa tulla tähän huomenna uudestaan, silloin on tulossa sellaista ja sellaista tavaraa”, Rauhala kertoo.
Helsingissä roskalavoja dyykkaavat muutkin kuin opiskelijat.
”40-vuotias perheenäiti saattaa tulla lastensa kanssa etsimään leluja lapsille. Dyykkaus on kuitenkin sidoksissa tulotasoon. Jos on paljon rahaa, ei ehkä kiinnosta konttailla likaisilla lavoilla.”
Rauhala dyykkaa enimmäkseen käyttötavaroita, mutta osa löydöistä saa uuden elämän osana taideteosta. Rauhala tekee installaatiotaidetta, jossa esineet ovat pääosassa.
”Taideteoksen osana tavaran arvo nousee minun ja myös katsojan silmissä. Silloin se on taidetta eikä roskaa.
Lähde: Roskisdyykkarin käsikirja, Tarja Siltala-Huovinen.
Tweet