Suurissa saappaissa

30.10.2009 15.14

Jukka Vahti

Vihreät haluaa päästä eroon yhden asian liikkeen leimasta ja kasvaa keskisuureksi yleispuolueeksi. Mutta onko vihreistä siihen? Onko puolueella tarpeeksi sanottavaa talousja sosiaalipolitiikasta – tai edes perinteisestä luonnonsuojelusta?

Työministeriön viidennen kerroksen peilisalin paljaat, vaaleanvihreät seinät kaikuivat vaimeasti, kun työministeri ja vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki arvioi tuoreimpia työttömyystilastoja.

Aurinkoisen kesän keskellä alkaneen ministeriuran kuherruskuukaudet ovat jäämässä taakse, ja tilalle on tullut sateisen harmaa lokakuu.

Sinnemäen ääni on kuuluva, syvä ja rauhallinen. Ministeri on pukeutunut lyhyeen mekkoon, jaloissaan hänellä on pitkävartiset mustat saappaat ja kasvoillaan vakava ilme.

Ministeri kertoo, että työttömyys kasvaa hurjaa vauhtia ja sama tahti jatkuu ensi vuonna. Suomessa oli syyskuun lopussa 265 800 työtöntä työnhakijaa. Se on 77 400 ihmistä enemmän kuin vuosi sitten samaan aikaan.

Vihreä työministeri pystyy vaikuttamaan kansainvälisen laskusuhdanteen aiheuttamaan työttömyyden kasvuun yksin suurin piirtein yhtä paljon kuin syksyn sateisiin.

Molemmissa on kyse siitä, miten olosuhteisiin reagoidaan: pannaanko syyskeleihin lämmintä ylle ja minkälaisia mahdollisuuksia työttömiksi jääville ihmisille tarjotaan.

Suomen hallitus on valinnut laman selättämiseksi elvystyspainotteisen linjan valtion menojen karsimisen sijaan, kuten muukin maailma. Sen hallitus olisi tehnyt, olipa Vihreä liitto hallituksessa tai ei.

Pari viikkoa sitten hallitus päätti sallia Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sijaitsevan hotellin laajentamisen, vaikka vihreät ministerit äänestivät sitä vastaan.

Ensi vuoden alussa hallitus todennäköisesti päättää lisäydinvoiman rakentamisesta. Senkin se tekee vihreistä riippumatta.

Ovatko vihreät hallituksessa turhaan? Mitä puolue on oikeastaan saanut hallituksessa aikaan?

”Meille tärkeä asia on ollut esimerkiksi aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus, jossa laajennetaan kansalaisten oikeuksia aikuiskoulutukseen, parannetaan tukia ja annetaan työttömille enemmän mahdollisuuksia koulutukseen. Ajatus elinikäisestä oppimisesta on kohtuullisen vihreä”, Sinnemäki sanoo hetken mietittyään.

Kuulostaa hyvältä, mutta ovatko aikuiskoulutuksen tapaiset asiat niitä, joilla vihreät saavuttaa asettamansa kovan tavoitteen: kasvaa lähivuosina keskisuureksi puolueeksi? Hetkauttaako ajatus elinikäisestä oppimisesta kansan syviä rivejä?

”Totta kai me olemme yleispuolue, jolla on yleistä vastuuta taloudesta ja työllisyydestä. Herättäisi vähemmän luottamusta, ellei olisi näistä asioista kiinnostunut”, Sinnemäki kiertää kysymyksen.

Oppositio on syyttänyt vihreitä hallituksen ympäristösertifikaatiksi, joka näyttää hyvältä päätösten kyljessä, mutta jonka vaikutus politiikan sisältöön on köykäinen.

Vihreä liitto hyväksyi viime kevään puoluekokouksessaan strategian, jossa se tavoittelee yli kymmenen prosentin kannatusta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Vuoden 2015 vaaleihin mennessä puolueen kannatuksen tulisi kasvaa jo 15 prosenttiin.

Silloin vihreitä ei ehkä enää moitittaisi kokoomuksen puisto-osastoksi.

Yhden asian liikkeen leima istuu kuitenkin tiukasti. Moni kilpailevien puolueiden poliitikko sanoo, että vihreiden näkemys sosiaali- ja talouspolitiikasta on liian ohut.

Eräs kokoomuslainen kansanedustaja arvioi, että vihreiden kokoinen pieni puolue voi seistä vain muutamien asioiden takana ja olla melko hiljaa vaikeista asioista. Kannatuksen kasvaminen 15 prosenttiin vaatisi vihreiltä jo yleispuolueen ominaisuuksia.

”Vihreät joutuisivat tiukkoina aikoina laajentamaan toimintakenttäänsä talouspolitiikkaan ja tekemään kipeitä ratkaisuja”, hän toteaa.

Vihreät näyttävät itsekin tunnistaneen näitä heikkouksiaan.

Viime toukokuun puoluekokouksessa vastavalitut uudet puheenjohtajat – Sinnemäki, Oras Tynkkynen, Mari Puoskari ja Jyrki Kasvi – hehkuttivat, että vihreistä pitää nyt tehdä talousasiat tunteva, yrittäjäystävällinen yleispuolue, jota ”tavallisetkin suomalaiset”, eli jopa ”jääkiekkoilijat ja poliisit” voisivat äänestää.

Nyt vihreiden ohjelmatyöryhmissä valmistellaan yrittäjyysohjelmaa, joka on tarkoitus hyväksyä valtuuskunnan kokouksessa marraskuussa. Keväällä on tulossa linjauksia myös sosiaalipolitiikasta ja vuoden kuluttua elinkeino- ja veropolitiikasta.

Anni Sinnemäen mielestä vihreät on saanut kuluvalla hallituskaudella aikaiseksi paljon hyvää. Hän listaa hallituskauden saavutuksiksi ratainvestoinnit, Espoon metrohankkeen etenemisen ja rakennusten energiatehokkuuden tukemisen.

Myös ilmastopolitiikassa on otettu isoja askeleita vihreään suuntaan.

”Päätös miljardin euron siirtämisestä työn verotuksesta ympäristöverotukseen on hyvä tulos”, Sinnemäki sanoo.

Puolueen saavutusten arvioimisen tekee hankalaksi se, että pienen hallituspuolueen on mahdotonta ottaa mistään päätöksistä ansiota kokonaan itselleen.

Moni arvioi vaalilain uudistamisen sekä Kollajan ja Vuotoksen tekoaltaiden torppaamisen vihreiden konkreettisimmiksi saavutuksiksi tällä hallituskaudella.

Useimmiten pienten puolueiden rooliksi jää kuitenkin hallituksen päätösten tuuppiminen omalta kannaltaan oikeaan suuntaan.

Aina tämäkään ei onnistu.

Vaikka hallituskausi on vasta kääntynyt loppupuoliskolleen, valta-asema on jo vaatinut vihreiltä myönnytyksen jos toisenkin. Esimerkiksi päätökset kauppojen aukioloajoista, Lex Nokiasta ja yliopistolain uudistamisesta ovat jakaneet puolueen sisällä mielipiteitä voimakkaasti.

Vihreiden suunnastakin ollaan puolueen sisällä montaa mieltä. Yleispuolueeksi pyrkimisessä on se vaara, että vihreiden imago kärsii enemmän kuin paranee.

Kansanedustaja Erkki Pulliainen on kuluvalla hallituskaudella edustanut toistuvasti vihreiden vaikuttajien sisäistä oppositiota, joka ei ole pelännyt arvostella puolueensa porvarihallituksessa tekemää politiikkaa.

Pulliainen on kritisoinut kovin sanoin esimerkiksi yliopistouudistusta, merentutkimuslaitoksen pilkkomista ja vihreiden etääntymistä juuriltaan, eli luonnon puolustamisesta.

”Alkuperäisen luonnon suojeleminen on ollut lähinnä minun varassani. Sitä varten ei ole työryhmiä, eikä asia juuri näy puoluetoimiston työskentelyssä eikä ministeriryhmässäkään. Se on aika masentavaa, siitä ei pääse mihinkään”, Pulliainen sanoo.

Toistaiseksi kitkerimmän palan vihreät joutuvat nielemään ensi vuoden alkupuolella, kun hallitus päättää lisäydinvoiman rakentamisesta. Tuolloin muut hallituspuolueet tekevät hyvin todennäköisesti myönteisen periaatepäätöksen ainakin yhden lisäydinvoimalan rakentamisesta.

Vihreillä on hallitusohjelmaan kirjattu lupa olla asiasta eri mieltä. Tämä oli edellytys sille, että puolue ylipäätään lähti mukaan porvarihallitukseen.

Silti tuleva ydinvoimapäätös alleviivaa kiusallisesti vihreiden uskottavuusongelmaa tavallisen kansan parissa: mitä merkitystä sillä on, että puolue saa sanoa hallituksessa ”ei” ydinvoimalle, jos sen kanta ei käytännössä vaikuta mihinkään?

”Koska olemme hallituksessa, olemme voineet selkeästi tuoda esille, että on olemassa vaihtoehtoja, joissa ydinvoimaa ei tarvita. Ja nyt voimme äänestää asiaa vastaan sekä hallituksessa että eduskunnassa. Oppositiossa voisimme vaikuttaa vain eduskuntakeskusteluun. Eikä oppositio Suomessa sitä paitsi vastusta ydinvoimaa”, vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi sanoo.

Kuluneen hallituskauden aikana vihreitä on arvostelu monelta suunnalta. Oppositio on syyttänyt puoluetta periaatteiden myymisestä ja hallituskumppanien mielistelystä. Hallituskumppanit kokoomus ja keskusta taas ovat antaneet vihreille julkistakin palautetta yhteisestä linjasta lipsumisesta.

Moni kriitikko sanoo puolueen istuvan yhtäaikaa hallituksessa ja oppositiossa, koska puolueen eduskuntaryhmä ei ollut yhtenäinen, kun Lex Nokiaa käsiteltiin, ja koska vihreät vastusti hallituksessa uusien tekoaltaiden rakentamista.

Vihreiden katsotaan siis ajavan politiikassa kaksilla vaunuilla ja napsivan poliittisia irtopisteitä sieltä sun täältä.

”Asioista keskusteleminen kuuluu politiikkaan. Tietyissä tilanteissa olemme tuoneet esille kantamme asioista, joista hallitus ei ole ollut yksimielinen. Jos jostain asiasta on sovittu, olemme kyllä pitäneet kiinni niistä sopimuksista”, Anni Sinnemäki sanoo.

Hän arvioi, ettei ihmisiä kiinnostaisi edes seurata politiikkaa, ellei joistain asioista käydä räväkkää julkista keskustelua.

Työministeriön peilisalin tiedotustilaisuuden lopuksi Anni Sinnemäki antaa haastatteluja radio- ja tv-uutisille. Sinnemäeltä sujuu sekä suomi että ruotsi. Hän vastaa kysymyksiin kokonaisilla, johdonmukaisilla virkkeillä, eikä räpyttele silmiään liikaa tv-kameroiden kirkkaissa valoissa.

Muutaman vuoden takaisesta kiusaantuneesta haastateltavasta on sukeutunut lähestulkoon rento mediakasvo tai ainakin esiintymiskykyinen puolueen puheenjohtaja.

Työministeri painottaa edelleen sanojaan persoonallisella tavalla, mutta se ei enää vie kuulijan huomiota puheen sisällöstä.

Tavoilleen uskollisena Sinnemäki pitää käsiään taskuissa antaessaan haastatteluja. Se ei näy televisiossa, jossa kuva rajataan joko kasvoihin tai ylävartaloon.

Jopa kilpailevien puolueiden edustajat kehuvat nykyisin Sinnemäen osaamista. Hänen sanotaan kasvaneen poliitikkona sitä mukaa, kun tehtävien vaatimustaso on noussut.

Samalla hän näyttää säilyttäneen ainakin osan omaleimaisuudestaan.

Enää pitäisi keksiä, miten koko puolue saadaan tekemään sama temppu.

Tweet