Vihreä burgeri

Lasse Leipola

Ilman eläintä. Lihansyöjällekin maistuvan burgeriaterian voi tehdä vegaanisesti.

21.9.2012 13.53

Lasse Leipola

Tuhti pikaruoka syntyy ilman eläintä.

Pihvi ilman lihaa, juusto ilman maitoa, majoneesi ilman munaa. Koetan suhtautua kokeiluun avoimin mielin, mutta se on vaikeaa, sillä olen kasannut eteeni ruokafilosofiani vastaisia ainesosia.

Puolet näistä on juuri sellaista einestä, jota kaikkein eniten vieroksun: epäaitoa korviketta, joka yrittää olla jotain muuta kuin mitä on. Jos olisin kasvissyöjä tai vegaani, jättäisin korvikkeet kauppaan ja yrittäisin ravita itseni mahdollisimman aidoilla tuotteilla.

Tämänkin vegaaniburgerin olisi tietysti voinut tehdä aidommin, mutta nyt on tarkoitus päästä mahdollisimman lähelle sellaisia burgereita, joita normaalisti kasaan. Siispä pihviksi ei nyt kelpaa viipale lanttua tai kesäkurpitsaa.

Leipä, salaatti, tomaatti ja sipuli kelpaavat eläimettömään versioon sellaisinaan, mutta jauheliha on korvattu Grillburgare-einespihveillä, cheddar ”cheddartyylisellä” Tofuttilla ja majoneesi munattomalla Plamil-chilimajoneesilla. Paistinpannulla on pelkkää öljyä.

Rehut on pilkottu ja leivät laitettu lämpenemään. Muovipaketista otetut pihvit muistuttavat erehdyttävästi einesjauhelihapihvejä. Kuumalla pannulla ne myös ottavat mukavasti väriä itseensä. Juusto ei kuitenkaan sula kauniisti pannulla paistuvan pihvin päälle vaan pysyy muuttumattomana lämmittämisestä huolimatta.

Otan leivät esiin ja aloitan purilaisen kasaamisen. Munattoman majoneesin koostumus on tuttu, mutta se tuntuu jotenkin kevyemmältä tai ehkä hieman pehmeämmältä. Nostan pihvin majoneesin päälle ja viimeistelen kokonaisuuden vihanneksilla ja toisella leipäpalalla.

On ratkaisun hetki. Otan kunnon haukkauksen. Ensivaikutelma on positiivinen, vaikka pihvin koostumus on hieman liian lähellä leipää. Se ei ole kunnon jauhelihapihvin tapaan mehukas vaan kuiva ja hieman jauhoinen. Ei itseasiassa yhtään hullumpi kuin tavallinen einesversio oikeasta jauhelihapihvistä.

Majoneesi on hyvää ja melko tulista, eikä sitä osaisi arvata eläimettömäksi. Juusto on pienoinen pettymys. Se on melko mautonta ja koostumukseltaan omituisen jauhoista. Burgerissa se tulee huomaamatta syödyksi.

Ainoa selvä miinus vegaaniburgerissa on pihvi ja tämäkin ero menettää merkityksensä, jos lihansyöjä käyttää valmispihvejä.

Seuraavana päivänä koettelen vielä rajojani tekemällä vegaanisia täyteleipiä. Päälle Wheaty-hamppuleikettä ja Tofutti-valkosipuli-yrttilevitettä.

Hamppuleike näyttää kammottavalta, mutta tuoksu on hyvä – melkeinpä lihaisa. Maku ei ole kaksinen. Hampaissa nariseva koostumus tekee kokonaisuudesta inhottavan. Yrttilevite sen sijaan on hyvää – omaan makuuni ehkä hieman turhan mietoa.

Suurin ongelma tuotteissa on hinta. Aidot vegeversioiden jäljittelemät tuotteet maksavat reilusti alle puolet siitä, mitä korvikkeet.

On vaikea ymmärtää, miksi kukaan – varsinkaan eläintuotteita kammoksuva vegaani – haluaisi syödä maidotonta sulatejuustoa, joka maksaa yli 50 senttiä siivulta, tai kuusi euroa paketista lihattomia jauhelihapihvejä. Planeetta pitää voida pelastaa halvemmalla.

Jätä omat vegaaniset pikaruokavinkkisi kommenttina jutun alle.