Miltä Rosengårdin lähiössä näyttää Euroviisujen aattona?

17.5.2013 11.24

Max Mannola

Bussi numero 5 kaasuttaa ulos kantakaupungista ja alittaa rautatien. Tästä alkaa Rosengård. Siitä ei voi olla puhumatta, kun puhutaan Malmöstä.

Rosengård on Euroviisut pienoiskoossa. Pohjois-Euroopan merkittävimmän monietnisen lähiön 22 000 asukkaasta lähes yhdeksän asukasta kymmenestä on ulkomaalaistaustaisia.

Vuonna 2008 lähiössä oli levotonta. Osa nuorista hermoistui, kun Islamilaisen kulttuuriyhdistyksen vuokrasopimus irtisanottiin. Kun yhdistys luopui huoneistosta, joukko nuoria valtasi sen, mikä johti mellakoihin heidän ja poliisin välillä.

Tilanne rauhoittui vasta, kun poliisi sai vahvistusta Göteborgista ja Tukholmasta. Yhdistys sanoutui irti väkivallasta ja lähetti aikuisia keskustelemaan nuorten kanssa.
Rosengårdissa ei ole täysin rauhallista vieläkään.

”Tietyillä takapihoilla, tietyissä kortteleissa voi olla jengejä, jotka ovat sitä mieltä, että heillä on oikeus määräillä muita kulkijoita”, malmöläispoliisi arvioi minulle lähiön tilannetta.

Turistitoimiston virkailijan mukaan Rosengårdin levottomuutta on kuitenkin liioiteltu.

”On totta, että Rosengårdissa on joskus palanut jokin auto tai roskalaatikko. Enimmäkseen media suurentelee ikäviä tapahtumia.”

Rosengårdin ostoskeskus on värikkäämpi kuin pohjoismaiset ostoskeskukset keskimäärin. Osa tv-liikkeistä on erikoistunut arabiankielisiin kanaviin, osassa vaateliikkeistä on runsas naisten huivivalikoima.

Keskuksessa on myös monietninen ruokakauppa ja burekia tarjoavia ruokakojuja. Valitsen lounaakseni itäisen Välimeren ruokia. Samaan aikaan ruokailevista liike- ja työmiehistä yksikään ei puhu ruotsia.

Iltapäivällä lähiössä on liikkeellä paljon leikkiviä lapsia, heitä ulkoiluttavia äitejä ja hengailevia nuoria – poikia ja tyttöjä.

Kuljen kamera kädessäni. Kun kuvaan kerrostalon autiota, vehreää sisäpihaa, viereisen kerrostalon ikkunasta nuori mies huutaa:

”Du! Är du polis?”

Hänelle riittää vastaukseksi se, etten ole poliisi vaan pelkkä turisti.

Koetan päästä sisään Yalla-trapporn-työosuuskunnan tilaan. Sosiaalisella yrityksellä on arkisin kahvila ja lounastarjoilu sekä ateljee. Paikka on kuitenkin kiinni perjantaisin. Otan ulko-ovesta valokuvan.

”Miksi sinä kuvaat tuota?” kysyy lähellä pyöräillyt pikkupoika.

Ihmisiä on paljon, ja he tarkkailevat intensiivisesti tapahtumia ja poikkeavia kulkijoita.

Kuljen vielä Ruotsin kuuluisimman jalkapallotähden, Rosengårdissa itsekin syntyneen Zlatan Ibrahimovicin kustantaman jalkapallokentän ohi. Nuoret pelaavat keskikentällä, toiset harjoittelevat laukauksia aitaa vasten. Kysyn kuvauslupaa muutamalta ihmiseltä, eikä kukaan tällä kertaa huomauta tekemisistäni.

Rosengårdista pääsee pois rautatien alittavan tunnelin kautta. Siihen on lainattu Zlatania: ”Man kan ta en kille från Rosengård, men man kan inte ta Rosengård från en kille.”