Mistä löytyy halvin luomuruoka?

3.11.2011 13.53

Saija Räsänen

Luomulla menee lujaa. Helsingin kantakaupunkiin avattiin lokakuussa kaksi uutta luomuun erikoistunutta kivijalkaputiikkia, eiralainen Aito-kauppa ja lähiluomukauppa Kallion Oma Maa. Vanhastaan helsinkiläiset tuntevat jo Lasipalatsin Eat & Joy maatilatorin ja töölöläisen Anton & Antonin.

Samaan aikaan marketit ja lähikaupat panostavat luomuun. Luomujauhelihaa saa jopa Alepasta, ja suuret ketjut kehittelevät omista merkeistään luomuversioita: esimerkiksi Kesko aikoo kaksinkertaistaa Pirkka-merkkinsä luomutuotevalikoiman noin sataan tuotteeseen ensi vuoden aikana, kun määrä nyt on noin viisikymmentä. Yhteensä Keskon valikoimissa on noin 700 luomutuotetta.

Luomua siis saa, mutta eri asia on, millä hinnalla. Vihreä Lanka päätti selvittää, mistä luomua saa halvalla.

Ostoskorivertailun mukaan säästäjä ostaa luomunsa suuresta marketista. Ruoholahden Citymarkat päihitti hintasodassa sekä kivijalkakaupat että viljelijän. Suuren kaupan kilpailuetu piilee toimivassa logistiikkaketjussa ja suurissa tilausmäärissä.

”Luomutuotteiden pysyminen myynnissä on aina kiinni kysynnästä. Mitä suuremmiksi volyymit kasvavat, sitä kustannustehokkaampaa toiminta on. Tämä näkyy myös hinnoissa”, sanoo Ruokakeskon tavarakauppayksikön johtaja Minna Kurunsaari.

”Luomun hinta vaihtelee paljon tuotealueittain. Mitä suurempia määriä valmistetaan, sitä halvempia ovat tuotteet. Luomuleivän hinta lähestyy jo tavallisen leivän hintaa suuren kysynnän ja tarjonnan takia”, SOK:n valikoimajohtaja ja Pro luomu ry:n puheenjohtaja Ilkka Alarotu sanoo.

Luomulihaa SOK:n kaupoissa sen sijaan on tarjolla heikommin, koska alalla ei vielä ole tarpeeksi tuottajia ja raaka-aineen jalostajia.

Viljelijän näkökulmasta luomutuotantoon siirtyminen ei ole aivan yksinkertaista. Luomun tuotantoketju on tarkasti säädelty – luomutuotteet on pidettävä erillään tavallisista tuotteista, puhtaus- ja siivousvaatimukset ovat tarkat ja tuotantolinjojen valvonta tiukkaa, kertoo Alarotu. Tavallisesti tilan muuttamiseen tavallisesta luomuksi kuluu kaksi kolme vuotta.

Svarfarsin luomutilan viljelijän Jukka Ahonalan mukaan luomuvihannesten tuotantokustannuksia nostaa rikkaruohojen torjuminen käsin, viljan hintaa taas vuoroviljely, kun pellolla ei viljellä samaa lajiketta vuodesta toiseen. Liha on luomuna kalliimpaa, koska eläinten karsinoiden on oltava väljempiä ja rehutkin ovat hintavampia kuin tavalliset.

”Voi myös kysyä, ovatko normaalien tuotteiden hinnat kohdallaan. Monet normiviljelijät velkaantuvat hyvää vauhtia. Luomun ideologiaan kuuluu se, että viljelijänkin on tultava toimeen”, Ahonala sanoo.

Kivijalkakauppojen hyllyt pursuilevat herkullisen näköisiä hillopurkkeja ja kotimaisista marjoista puristettuja mehuja. Houkuttelevaa, mutta kallista. Esimerkiksi Eat & Joyn litran omenamehupullo maksaa seitsemän euroa.

Näin ei olisi pakko olla, väittää Omamaan tuotekehittäjä ja markkinointivastaava Daniel Fernández. Omamaa on keskustan kauppoja edullisemmassa maineessa.

”Ei luomu ole niin kallista kuin väitetään. Luomu voi olla, jos nyt ei halpaa, niin ainakin järkevän hintaista. Me emme huomioi muotivirtauksia – hintojen nostaminen niiden mukaan on ihan perusmarkkinointikikka”, Fernández sanoo.

Samaa mieltä on Luomuliiton puheenjohtaja Jaakko Nuutila.

”Kaikkien tuotteiden hinnoittelussa on mahdollista käyttää niin sanottua mielikuvahinnoittelua. Luomu on joissakin kaupoissa hinnoiteltu ”luomulisän” kanssa, vaikka monissa näin ei ole”, Nuutila sanoo.

ruoka  luomu 

Tweet