Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Iiro Törmä
Laskussa. Suomesta vietyjen hyödykkeiden hinnat ovat laskeneet samaan aikaan, kun Suomeen tuotujen hyödykkeiden hinnat ovat nousseet. Katkoviiva on indeksin pitkän aikavälin keskiarvo, vaihtosuhde vuonna 1949 oli 100.
Määrä jyrää laadun
2.9.2010 15.18
Suomen vienti nousi nopeasti viime vuoden romahduksesta, kertovat tällä viikolla julkaistut tilastot. Viennin arvo kasvoi kesäkuussa 26 prosenttia suuremmaksi kuin vuotta aiemmin, ja esimerkiksi sellun vienti peräti kolminkertaistui vuoden takaiseen verrattuna.
Kasvupyrähdyksestä huolimatta Suomen vienti- ja tuontihintojen suhde on heikentynyt tasaisesti 1990-luvun puolivälistä asti.
Vaihtosuhde tarkoittaa sitä, kuinka paljon ulkomaisia tuotteita saadaan omilla vientituotteilla.
Vaihtosuhteen heikentyminen johtuu siitä, että Suomen viennin arvo lepää pitkälti elektroniikkateollisuuden varassa. Kännyköiden ja muun elektroniikan hinnat taas ovat tulleet tasaisesti alas koko 2000-luvun.
”Jos tämä jatkuu pitkään, se on huolestuttavaa, koska Suomen kansantuotteen siitä saama arvo laskee, kun viemme halvemmalla kuin ostamme”, sanoo Harri Kähkönen valtiovarainministeriön suhdanneyksiköstä.
Vaikka Suomen ulkomaankaupan määrä on kasvanut huomattavasti 1980-luvun lopulta, sen arvo ei kasva vastaavaa tahtia. Tulotason pitäminen ennallaan edellyttää viennin määrällistä kasvua. Ilmiön varjopuoli on, että vientirahoilla saadaan entistä vähemmän tuontihyödykkeitä.
”Tämä on puhdasta tappiota suomalaisille”, sanoo ekonomisti Petri Mäki-Fränti Pellervon taloudellisesta tutkimuskeskuksesta.
Tuontihintojen nousu syö Suomen hyvinvointia.
”Entisellä viedyllä määrällä saadaan entistä vähemmän rahaa maahan, yritysten voittoihin, vähemmän palkanmaksuvaraa ja tuontihyödykkeet maksavat entistä enemmän”, Mäki-Fränti sanoo.
Vihreiden puheenjohtaja, työministeri Anni Sinnemäki pitää vaihtosuhteen heikkenemistä huonona merkkinä.
”Olimme niin sanotussa kännykkäteollisuudessa edelläkävijöitä, mutta nyt niistä tuotteista on tullut enemmän bulkkia”, Sinnemäki sanoo.
Hänen mukaansa nyt pitää miettiä, miten Suomi voi jatkossa viedä arvokkaampia asioita. Palvelukonseptit voivat olla Sinnemäen mukaan yksi tällainen vientituote. Hän tahtoisi myös korkean jalostusasteen tuotteita etenkin puuteollisuudelta.
”Meillä pitäisi olla puutuote- ja huonekaluteollisuutta ja todella korkean jalostusasteen teollisuutta. Monissa maissa puutuoteteollisuus on kukoistavaa kotimarkkinateollisuutta, eikä vieraaseen markkinaan ole välttämättä helppo tunkeutua.”
Ympäristöministeriössä valmistellaan parhaillaan selvitystä siitä, mitkä normit hankaloittavat puurakentamista Suomessa.
”Normeja pitää purkaa ja rakentaa Suomessa puukerrostaloja. Puuraaka-aineen pitäisi yleistyä rakentamisessa. Jos sillä alueella olisi toimiva kotimarkkina, saisimme varmasti enemmän vientiä.”
Kähkösen ja Mäki-Fräntin mukaan vaihtosuhteeseen ei voi vaikuttaa politiikalla. Sinnemäki on samaa mieltä.
”Yritysten kunnianhimo tuotteiden jalostusasteen nostamiseen määräytyy yrityksissä itsessään. Poliittisilla mahtikäskyillä nämä asiat eivät ratkea”, Sinnemäki sanoo.
Mäki-Fräntin mukaan hallituksen elinkeinopolitiikalla yritetään parantaa nimenomaan korkean tuottavuuden firmojen mahdollisuuksia.
”Mutta oikeastaan se suuntaa vientiä entistä enemmän niille toimialoille, joilla hinnat laskevat tuottavuuden kasvun myötä”, Mäki-Fränti sanoo.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
