Istockphoto

Onko raha paha?

27.5.2011 10.19

Mari Valkonen

Zeitgeist-aatteen kannattajat uskovat, että vain rahasta luopuminen voi pelastaa planeetan. Heitä on kutsuttu 2010-luvun taistolaisiksi, hipeiksi tai propellipäiksi – ja heitä on Suomessakin yllättävän monta.

Tykkäyspeukkuja taisi olla yhteensä viisi.

”Jokaisen ajattelevan yksilön olisi nyt katsottava tämä.”

”Paras suomalainen dokumentti koskaan.”

”Kaikki katsomaan tärkeää asiaa.”

Opiskeluaikaiset kaverini alkoivat viime kuussa ylistää Facebook-päivityksissään tuoretta Ajan henki -elokuvaa, jonka takana on uusi suomalainen kansanliike Zeitgeist. Siis se porukka, jonka iltapäivälehdet ovat ristineet ”lahkoksi” ja ”Munamiehen kultiksi”.

Zeitgeist-liike pitää yhteiskunnallisten ja ympäristöongelmien alkujuurena nykyistä talous- ja politiikkajärjestelmää, ja kun liike pääsee esittämään ratkaisuehdotuksiaan, touhu alkaa kieltämättä kuulostaa propellipäiseltä.

Zeitgeist ajaa nimittäin nykyjärjestelmän vaihtoehdoksi niin sanottua resurssitaloutta, maailmaa ilman rahaa ja politiikkaa. Se pelastaisi planeetan ja ihmiskunnan paitsi ekokatastrofilta, myös esimerkiksi globaalin yritystoiminnan vastuuttomuuksilta ja työuupumukselta.

Mikä saa dokumentin katsoneet korkeakoulutetut nuoret ylistämään rahasta luopumisen utopiaa? Ovatko uudenlaisen talouskritiikin julistajat edelläkävijöitä, sekopäitä vai internetälykköjä?

Yhden vastauksen antaa Ajan henki -elokuvaan haastateltu kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki Helsingin yliopistosta.

”Mielestäni heillä on aivan oikeita huolenaiheita. Zeitgeist-liike on yritys ajatella, millainen voisi olla vaihtoehto, ja siinä on yhtäläisyyksiä perinteisen vasemmistolaisen kritiikin kanssa”, hän sanoo.

Patomäki itsekin oli eduskuntavaaleissa vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas.

Samoilla linjoilla on taloussosiologiaa tutkinut professori Risto Heiskala Tampereen yliopistosta.

”Kyllähän me rakennamme ilman mitään syytä maailmaa, joka on jotenkin jatkuvasti hätä- tai poikkeustilassa. Tätä vastaan on ihan järkevä käydä.”

Sitten molemmilta tulee kuitenkin iso mutta, vaan ei mennä siihen aivan vielä.

Liike rantautui Suomeen kaksi vuotta sitten, kun kansainvälisen Zeitgeistin nettifoorumilla toisensa löytäneet helsinkiläismiehet päättivät aloittaa paikallisen toiminnan. Mukana olivat muun muassa näyttelijä Riku ”Munamies” Nieminen ja Ajan henki -elokuvan tuotantotiimin jäsen Henry Brade.

Nyt suomalaisen Ajan henki -elokuvan on nähnyt yli 100 000 ihmistä, ja toukokuun alussa Tampereelle liikkeen aktiivien tapaamiseen kerääntyi reilut sata samanmielistä. Zeitgeist-liikkeellä on toimintaa yli 50 maassa, ja Suomessakin sen sähköpostilistalla on noin 2 600 ihmistä.

Liikkeen alkukodissa Yhdysvalloissa kansainvälisten Zeitgeist- eli Z-päivien kokoontumisiin saapuu useita tuhansia ihmisiä.

”Kuin Karl Marx ja Carl Sagan olisivat palkanneet myöhäisen John Lennonin suunnittelemaan maailmankaikkeuden rakenteet uudestaan”, kuvasi sanomalehti New York Times ensimmäisen Z-päivän yöllistä visiointia kolme vuotta sitten.

Paikalla oli tuolloin Jacques Fresco, nykyisin 95-vuotias insinööri ja resurssitalouden isä, jonka mielestä tulevaisuuden kaupungit pitäisi rakentaa ympyrän muotoisiksi. Ympyräkaupungeissa olisi ”tieteellisin perustein” toimiva teknologinen järjestelmä, joka täyttäisi asukkaitten tarpeet ilman politiikkaa ja rahaa. Niiden mukana katoaisivat rikokset, köyhyys, työpaikat, sodat ja kaikki muukin ikävä.

Mukana oli myös elokuvaohjaaja Peter Joseph, jolta oli tuolloin tullut kaksi verkossa ilmaiseksi levinnyttä Zeitgeist-elokuvaa. Niissä käsiteltiin rahajärjestelmän luomia ongelmia ja visioitiin unelmayhteiskuntaa, mutta liikuttiin myös sulavasti kuuluisista salaliittoteorioista toisiin: julistettiin Yhdysvaltojen WTC-iskut amerikkalaisten suunnittelemiksi ja että Jeesus ei ollut historiallinen henkilö vaan myytti, jota on käytetty poliittisten päämäärien ajamiseen.

Mutta niistä Suomen Zeitgeistin edustajat ei oikeastaan välittäisi puhua.

Suomen Zeitgeist-liike yrittää parhaansa mukaan vetää rajaa salaliittoteorioita pursuavien amerikkalaiselokuvien ja oman toimintansa välille. Kovin helppoa se ei ole, kun elokuvat ja liike kantavat samaa nimeä. Eikä suomalainen Zeitgeist-aktiivi Eetu Karioja suostu myöntämään ajatusta syyskuun 11:nteen liittyvästä salaliitosta virheelliseksikään, mutta siitä keskusteleminen on hänen mielestään energian tuhlaamista.

Tärkeämpää on puhuminen suuresta utopiasta.

”Pyrimme levittämään uutta tietoa siitä, miten maailma voitaisiin tehdä kaikille paremmaksi, miten voisimme tehdä asiat tehokkaammin ja ottaa maapallon kantokyvyn huomioon”, Karioja sanoo.

”Koko sosiaalinen järjestelmämme on rappioitunut. Se, että maailmassa asiat ovat niin päin persettä kuin ne ovat, ei johdu mistään yksittäisestä ihmisestä tai asiasta, vaan koko järjestelmän viallisuus tekee systeemin toimimattomuudesta niin kokonaisvaltaisen.”

Siis ainoastaan täydellinen ajattelun, kulttuurin ja toiminnan kumous voi zeitgeistilaisten mielestä pelastaa planeetan. Siksi ei ole ihme, että sosiologi Risto Heiskala kutsuu porukkaa 2010-luvun hippiliikkeeksi.

”1960-luvullakin yhteiskunta oli niin hyvinvoiva, että nuoriso saattoi nousta vanhempiaan vastaan ja sanoa, että eihän tässä ole mitään järkeä. Elämäntapakapina muuttui poliittiseksi millaisena missäkin: Suomessa taistolaisuutena ja Saksassa vihreä puoluekin on tavallaan sen liikehdinnän satoa. Voisi kuvitella, että tässä on samaa juurta”, hän sanoo.

Zeitgeistin ohjelma on moneksi muotoutuva Barbababa, joka vastustaa abstraktia systeemiä ja vallitsevaa talousparadigmaa, mutta jonka tarkempia ajatuksia ja linjauksia on hankala saada selville.

Ajan henki -dokumentissa limittyvät ja lomittuvat erilaiset netti-ilmiöt ja verkossa leviävät liikkeet. Niitä yhdistää virallisten auktoriteettien vastustaminen: yksi vastustaa rokotuksia, toinen nykyistä talousjärjestelmää ja kolmas ajaa vähähiilihydraattista ruokavaliota.

Osin liikkeillä on samoja kannattajia, mutta esimerkiksi edes kaikki Ajan henki -elokuvan haastateltavat eivät ole samaa mieltä toistensa keinoista tai päämääristä.

Talousdemokratia-yhdistyksen varapuheenjohtaja Ville Iivarinen ei allekirjoita zeitgeistilaisten tavoitetta politiikan ja rahan poistamisesta. Sen sijaan Talousdemokratia lobbaa talouden rakenteiden demokratisoimista: rahan luomisen siirtämistä liike- ja keskuspankeilta julkisen sektorin käsiin ja poliitikkojen valvonnan alle.

”Haluamme, että talouden rakenteet olisivat sellaisia, etteivät keskuspankkiirit keskenään päätä asioista. Se ei loppujen lopuksi päädy ihmisten parhaaksi.”

Talousdemokratia yritti viime vuonna rekisteröityä puolueeksi, mutta jäi vaadittavasta kannattajakorttimäärästä. Nyt yhdistys yrittää saada asiansa olemassaolevien puolueiden agendalle.

”Rahajärjestelmän epäoikeudenmukaisuuden pystyy kyllä esittämään niin, että se herättää ihmisiä paljon paremmin kuin joku maahanmuuttovastaisuus. Rahan popularisoinnissa ja vaihtoehtojen esittämisessä on valtavasti potentiaalia. Veikkaan, että siinä olisi seuraavan jytkyn paikka”, Iivarinen sanoo.

Niin, perussuomalaiset. Puhe kääntyy heihin myös silloin, kun kysyn professori Heikki Patomäeltä, miksi zeitgeistilaisuus ja rahan kritiikki ovat pinnalla juuri nyt.

”Ihmiset ovat turhautuneita perinteisiin puolueisiin ja liikkeisiin, näkevät niiden kehityksen ja seuraukset ongelmallisina. On siis suuri etsintä uudelle tavalle artikuloida sitä, missä ollaan ja mitä pitäisi tehdä. Zeitgeist-liike nousee vähän samankaltaisesta tilanteesta kuin perussuomalaiset.”

Ja nyt tullaan siihen professorien painottamaan muttaan.

”Sekä Zeitgeistin että perussuomalaisten diagnoosi asioiden tilasta on yksioikoinen ja voi johtaa vaarallisiinkin johtopäätöksiin. Jos alettaisiin toteuttaa ohjelmaa, joka perustuu oletukseen, että raha voidaan noin vain poistaa, se ei johtaisi resurssitalouteen vaan pikemminkin talouden romahtamiseen”, Patomäki sanoo.

Hän lisää, ettei pidä tätä välittömänä vaarana, mutta huomauttaa perussuomalaisten kasvun osoittaneen, että marginaaliset ajatukset voivat nousta nopeastikin keskeisiksi, jos yhteiskunnallinen tilanne muuttuu tarpeeksi.

Heiskalan mielestä taas asiantuntijat ovat 1990-luvulta saakka pitäneet talouspolitiikkaa panttivankinaan. Siksi hän pitää talouskritiikkiä tervetulleena.

”En ajattele, että Zeitgeist tekisi nykyisen talousjärjestelmän kritiikille vahinkoa hieman epärealistisella ohjelmallaan. Liike on yksi osa julkisuutta sellaisille asioille, joille pitäisi olla vähän enemmän julkisuutta kuin nyt on”, sanoo Heiskanen.

Kun zeitgeistilaisten hurjan utopian toteutuksesta tai toimivuudesta utelee tarkempia perusteluita, saa ennemmin tai myöhemmin vastaukseksi nöyrän kuuloisen tunnustuksen, ettei ajatus unelmayhteiskunnasta vielä ole valmis tai virheetön. Sitä seuraa kehotus ajatella itse.

”Mä en halua televisioon Jyrki Kataisen kanssa väittelemään kumpi on parempi, vapaa markkinatalous vai tämä meidän hippiutopia. Haluan vain, että ihmiset tutustuvat meidän ideologiaamme ja tekevät omat johtopäätöksensä”, Eetu Karioja sanoo.

Ilman johtohahmoja toimivassa liikkeessä kaikki ovat maallikoita, jotka voivat tarvittaessa paeta ajattelunsa oikeellisuutta tietämättömyytensä taakse. Silloin totuudelle käy kuin saippualle suihkussa.

Ehkä uusi ajan henki on usko siihen, että jokainen meistä kykenee internetin tietomassaa haravoimalla muodostamaan jonkinlaisen oikeansuuntaisen kuvan asioiden tilasta, sellaisen totuudehkon.

Tweet