Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Pia Viitanen ympäristötentissä

29.5.2008 15.00

Hanna Eriksson

Vihreä Lanka tenttasi Sdp:n puheenjohtajaehdokkaiden kannat kuumimpiin ympäristökysymyksiin. 

1. Kannatatteko lisäydinvoiman rakentamista? Miksi tai miksi ette?

En kannata. Ydinvoima ei ole kestävä tulevaisuuden ratkaisu. Ratkaisua energiaongelmiin on etsittävä energiansäästöstä ja uusiutuvien energiamuotojen paremmasta hyödyntämisestä.

2. Pitäisikö mielestänne turpeen kansainvälistä päästöluokitusta muuttaa? Miten sitä pitäisi muuttaa?

Turve tulee kansainvälisesti luokitella polttoaineena fossiiliseksi jatkossakin.

Maailman turvemaiden sitoma hiilimäärä on kaksinkertainen verrattuna kaikkiin maailman metsien biomassaan. Turvemaa sitoo hiiltä keskimäärin kymmenen kertaa enemmän hehtaaria kohti kuin mikään muu ekosysteemi.

3. Kannatatteko Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaiden rakentamista? Miksi tai miksi ette?

En kannata. Se ettei Vuotosta rakenneta on jo moneen kertaan muun muassa vesioikeudessa päätetty enkä ymmärrä, miksi asia kuitenkin jatkuvasti ”pompsahtelee” esille.

Isojen altaiden ekologisuus on nykytutkimusten mukaan ylipäänsä kyseenalaista ja näiden nimenomaisten altaiden paikallinen ympäristö- ja sosiaalinen haitta olisi liian suuri.

4. EU:n tavoitetta nostaa biopolttoaineiden osuus kymmeneen prosenttiin liikenteen polttoaineista vuoteen 2020 mennessä on ankarasti kritisoitu. Pitäisikö EU:n luopua tavoitteesta? Miksi tai miksi ei?

Tavoite biopolttoaineiden käytön lisäämiseksi sinänsä on hyvä, jos sillä tarkoitetaan nimenomaan toisen sukupolven biopolttoaineita. Näistä ensimmäisen polven biopolttoaineistahan on todettu, että niiden hiilitase voi olla jopa fossiilisia polttoaineita huonompi.

Täytyy siis pian kehittää toisen sukupolven biopolttoaineita ja edistää kaikin tavoin niiden käyttöönottoa. Tästä muun muassa suomalainen metsäteollisuuskin voi hyötyä; metsäteollisuuden sivutuotteet ovat nimenomaan tätä parempaa biopolttoainetta.

5. Hallituksen tavoitteena on taittaa Suomen energiankulutuksen kasvu. Miten ja mihin mennessä Suomen energiankulutus saadaan laskuun?

Energiansäästössä on onni pieninä murusina maailmalla, kuten vanha suomalainen kansansanonta kuuluu.

Muutamia toimenpiteitä mainitakseni:

Yhdyskuntarakennetta on tiivistettävä. Yksityisautoilun varassa olevista nukkumalähiöistä on päästävä toimivan joukkoliikenteen eläviin satelliittikaupunkeihin.

Uudisrakentamisessa on pyrittävä niin sanottuihin matalaenergiataloihin, ja vanhojen asuntojen peruskorjauksessa huomioitava ekologisuus.

Talojen lämmittämisessä on julkisesti tuettava siirtymistä pois muun muassa öljy- ja suorasähkölämmittämisestä maalämpöpumppuihin, pelletin käyttöön ja ilmapumppuihin.

Liikenteessä tulee muun muassa työmatkalippujärjestelmää parantamalla, raideliikenteen edellytyksiä kohentamalla sekä joukkoliikenteen hintojen alentamisella ja kevyen liikenteen väylien ympärivuotisella ylläpidolla rohkaista ja ohjata ihmisiä jättämään auto kotiin.

Jokaisella on arjessaan mahdollisuus säästää energiaa. Tähänkin voidaan ohjata muun muassa hehkulamppujen myynnin kieltämisellä. Vaikka suurimman osan energiasta Suomessa käyttää energiaintensiivinen vientiteollisuus, on suuri säästö helposti aikaansaatavissa myös kotitalouksissa ja yksityisten ihmisten toimin.

Kaikkien on kannettava kortensa kekoon: teollisuuden, julkisen sektorin ja yksittäisten ihmisten.

6. Suomen tuottamasta Itämeren kuormituksesta maatalous aiheuttaa lähes puolet. Miten muuttaisitte maatalouden ympäristötukia Itämeren rehevöitymisen pysäyttämiseksi?

Maatalouden ravinnekuormitusta on vähennettävä kolmanneksella vuoteen 2015 mennessä.

Käytännössä tämä edellyttää, että ympäristötuet saadaan ympäristöohjaavimmiksi ja niiden valvontaa tulee kiristää. Ympäristötuki ei saa olla automaatio vaan sen täytyy perustua todellisiin tehokkaisiin toimiin kuten todellisten ja riittävien suojavyöhykkeiden perustamiseen pellon ja vesistön väliin sekä lannoituksen tuntuvaan vähentämiseen.

Ympäristömääräyksiä rikkoneita tiloja täytyy myös rankaista leikkaamalla niiden saamia tukia.

7. Suomen metsäluonto köyhtyy edelleen. Tutkijoiden ja luonnonsuojelujärjestöjen mukaan metsäalasta pitäisi suojella kymmenen prosenttia jokaisella metsäkasvillisuusvyöhykkeellä, jotta suojelun taso olisi riittävä. Samaan aikaan metsäteollisuus vaatii puuntuotannon lisäämistä. Miten metsien suojelu ja tuotannon lisääminen sovitetaan kestävällä tavalla yhteen?

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on Suomessakin kasvava ongelma. Suojelualueita on tarpeen edelleenkin lisätä, erityisesti Etelä-Suomessa, jossa suurin osa luonnon monimuotoisuudesta on. Talousmetsissä suoritettavissa hakkuissa tulisi monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmat elinympäristöt jättää käsittelyn ulkopuolelle.

Suojelualueet muodostavat kuitenkin parhaimmillaankin vain pienen ja sirpaleisen osan maastamme eivätkä ne riitä varmistamaan kaikkien eliölajien säilymistä. Siksi on jatkettava sellaisten keinojen kehittämistä, joilla vaikutetaan myös suojelualueiden ulkopuolella. Yksi tällainen keino on esimerkiksi taajama-alueiden ekokäytävät.

8. Norja pyrkii hiilineutraaliksi vuonna 2030 ja Ruotsi pyrkii leikkaamaan päästöt käytännössä nollaan tämän vuosisadan toisella puoliskolla. Kuinka paljon Suomen pitäisi leikata kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä? Miten tavoitteisiin päästään?

Tärkeintä on, että on olemassa selkeä, haastava luku, jonka toteutumista valvotaan. Hurskaista puheista ei ole mihinkään, tarvitaan sitoutumista konkreettisiin tavoitteisiin.

Ympäristöjärjestöjen Polttava kysymys -hankkeen tavoitehan on viisi prosenttia vuodessa. Pidän tätä suuruusluokkaa oikeana vaikka asiantuntijoiden mukaan kiinteä vuosittainen pudottaminen on hankalaa, koska se on alussa helppoa (kun on paljon asioita pielessä), mutta myöhemmin sitten vaikeaa kun asioita on jo vimmalla korjattu. Tosin kukaan ei ole väittänytkään, että ilmastotalkoot olisivat aina helpot.

9. Tulevat kansainväliset ilmastoratkaisut edellyttävät merkittävää lisärahoitusta rikkailta mailta. Miten lisärahoitus pitäisi järjestää ja kuinka paljon Suomen pitäisi rahoitukseen osallistua?

Suoraa summaa en osaa sanoa, se vaatii taakseen tarkat laskelmat. Periaatteen täytyy kuitenkin olla, että ilmastomuutoksen torjumisen laskun ei tule koitua erityisesti kehittyvien maiden maksettavaksi.

Kehittyvillä mailla on oikeus nostaa elintasoaan ja kehittyä - tosin kestävästi. Siksi tarvitaan niin sanottuja ilmastorahastoja, joilla ilmastotalkoiden kustannuksia voidaan kattaa. Myös Suomen sisällä täytyy olla tarkkana siinä, ettei ilmastonmuutoksen torjumisen kustannukset paina erityisesti kaikkein heikommin toimeentulevien harteita.

Sosialidemokraattien arvot vaativat, että ympäristön edusta huolehdittaessa otetaan huomioon tällaiset sosiaaliset seikat.




Viite