Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Tarja Filatov ympäristötentissä

29.5.2008 15.00

Hanna Eriksson

Vihreä Lanka tenttasi Sdp:n puheenjohtajaehdokkaiden kannat kuumimpiin ympäristökysymyksiin. 

1. Kannatatteko lisäydinvoiman rakentamista? Miksi tai miksi ette?

Suhtaudun kriittisesti ydinvoimaan. En hyväksy sitä helppona lisäenergian rakentamisena kuten se Suomessa usein nähdään. Ensin on käytettävä kaikki mahdolliset säästöt ja tehostamistoimet sekä uusiutuvat päästöttömät energiamuodot.

Energiapolitiikka on aina kokonaisuus. Suomi tarvitsee ilmastonmuutosajan kasvustrategian, joka on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä pohjalla.

2. Pitäisikö mielestänne turpeen kansainvälistä päästöluokitusta muuttaa? Miten sitä pitäisi muuttaa?

Pitäisi. Ilmastopaneelin tulisi palauttaa turve luokituksessaan kohtaan other fossil fuels.

Turvetta on poliittisista syistä Suomessa pidetty niin sanotusti hitaasti uusiutuvana luonnonvarana. Itse en pidä sitä uusiutuvana, koska uusiutuminen on niin hidasta.

Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan turve on päästökertoimeltaan jopa kivihiiltä pahempi ja tutkimukset osoittavat, että energianlähteenä käytetty suomalainen turve tuottaa kivihiiltä enemmän kasvihuonepäästöjä. Turvetta tulisi kohdella fossiilisena polttoaineena ja IPCC:n tulisi palauttaa turve fossiilisten polttoaineiden luokkaan.

Näen, että IPCC perusti turpeelle oman sektorinsa lähinnä Suomen aloitteesta, kun voimakkaasti tuettuna energianlähteenä Suomessa turpeeseen on investoitu niin paljon. Tämä ei kuitenkaan vastaa käsitystäni turpeen haitallisuudesta ja turve tulisikin katsoa kokonaisvaltaisilta ilmastovaikutuksiltaan fossiiliseksi polttoaineeksi.

3. Kannatatteko Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaiden rakentamista? Miksi tai miksi ette?

En kannata. Korvaamattomia luonnonarvoja ei tule tärvellä marginaalisen energiapoliittisen hyödyn vuoksi. Suomen vesivoimakapasiteettia on mahdollista lisätä tehostamalla nykyisiä voimaloita.

4. EU:n tavoitetta nostaa biopolttoaineiden osuus kymmeneen prosenttiin liikenteen polttoaineista vuoteen 2020 mennessä on ankarasti kritisoitu. Pitäisikö EU:n luopua tavoitteesta? Miksi tai miksi ette?

Ei. On huolehdittava, että tavoite saavutetaan kokonaisuutena arvioiden kestävällä tavalla. Liikennepolttoaineiden tavoitteet ovat ilmastonmuutoksen torjunnan takia tärkeää pitää kovina, mutta samalla on ehdottoman tärkeää varmistaa, ettei biopolttoaineiden vuoksi kaadeta sademetsiä ja perusteta palmuöljyplantaaseja, jotka eivät voi korvata vanhan sademetsän arvoa hiilinieluina

Biopolttoaineiden tuotanto ei saa pahentaa ruokakriisiä ja viedä viljelyalaa ruokakasveilta. Siksi on ympäristön kannalta välttämätöntä huomioida biopolttoaineiden koko tuotantoketju. Samalla on keskityttävä biopolttoaineiden tuottamiseen sellaisista raaka-aineista, jotka eivät kelpaa ruoaksi.

Biopolttoaineteknologian parantamiseen sellaiseksi, että se ei vähennä luonnon monimuotoisuutta tai tuhoa viljelyalaa, on panostettava voimakkaasti.

Liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa tulee aikaisempaa enemmän keskittyä päästöjen rajoittamiseen kehittämällä esimerkiksi joukkoliikennettä ja hillitsemällä yksityisautoilua liikenteen polttoainekulutuksen vähentämiseksi.

5. Hallituksen tavoitteena on taittaa Suomen energiankulutuksen kasvu. Miten ja mihin mennessä Suomen energiankulutus saadaan laskuun?

Osa energiakulutuksen hypeä liittyy mielestäni ydinvoima-ajatteluun. Jos tausta-ajatuksena on aina se, että kulutuksen kasvaessa voidaan aina rakentaa lisää ydinvoimaa, syntyy harhainen kuva siitä, että kulutusta ei tarvitsisi vähentää.

Samaan aikaan on totta se, että Suomi on kylmä, pitkien etäisyyksien maa, jonka tuotanto on energiaintensiivistä. Suomen energiankulutus on edelleen eurooppalaisittain huippuluokkaa yksilöä kohden. Energiakulutuksen kasvun taittamiseksi eniten ja helpoimmin on tehtävissä energiatehokkuuden parantamisessa. Toimenpiteitä tulee suunnata niin rakentamiseen ja yhdyskuntasuunnitteluun.

Veroratkaisut kuten ekologinen autoverouudistus, kun se vain uskallettaisiin tehdä riittävän tehokkaana ympäristön kannalta, ohjaavat kaikki energiankulutuksen kasvun taittamiseen. Joukkoliikenteen tuki tulee nostaa aivan toiselle tasolle. Ilmainen joukkoliikenne kaupunkikeskuksissa pitää olla pitkän aikavälin tavoitteena.

Energian hinnoittelulla voidaan myös nykyistä paremmin kannustaa sähkön säästöön. Energiansäästöpotentiaalia on siis Suomessa hyödyntämättä vielä valtavasti! Nyt valmisteilla olevassa ilmasto- ja energiastrategiassa tulee pureutua konkreettisesti kunnianhimoiseen aikatauluun.

6. Suomen tuottamasta Itämeren kuormituksesta maatalous aiheuttaa lähes puolet. Miten muuttaisitte maatalouden ympäristötukia Itämeren rehevöitymisen pysäyttämiseksi?

Olen ajanut ympäristötukien ehtojen kiristämistä jo pitkään. Nykyiset ympäristötuet ovat käytännössä tuotannon tukia. Ympäristötukien ehtoja tulisi kiristää huomattavasti siten, että tuen vastaanottaminen tulisi ehdolliseksi päästöjen mitattavaan vähennykseen.

Suomen vesien fosforikuormituksesta 62 prosenttia ja typpikuormituksesta 51 prosenttia on peräisin maataloudesta. Vuonna 2007 alkanut maatalouden ympäristötukiohjelma (maaseudun kehittämisohjelma) ei ole vähentänyt kuormitusta riittävästi. Tulee laatia konkreettisia tavoitteita ja keinoja sisältävä ohjelma maatalouden ravinnekuormituksen alentamiseksi.

EU-tasolla maatalouden tukien saannin ehdoksi pitää asettaa riittävän tiukkoja luonnon monimuotoisuuteen liittyviä ympäristöehtoja. Jotta Itämeren ja sisävesien rehevöitymiskehitys saataisiin pysäytettyä.

Maatalouden ravinnekuormitusta on vähennettävä vuoteen 2015 mennessä vähintään kolmanneksella nykyisestä. Suojavyöhykkeiden laajentaminen on yksi keino. Myös investointitukia voidaan käyttää esimerkiksi maatilatason biokaasulaitosten rakentamiseen. Työtä on tehtävä myös EU-tasolla, koska Suomi ei ole yksin ongelman kanssa. Lisäksi Venäjä on sidottava talkoisiin mukaan.

7. Suomen metsäluonto köyhtyy edelleen. Tutkijoiden ja luonnonsuojelujärjestöjen mukaan metsäalasta pitäisi suojella kymmenen prosenttia jokaisella metsäkasvillisuusvyöhykkeellä, jotta suojelun taso olisi riittävä. Samaan aikaan metsäteollisuus vaatii puuntuotannon lisäämistä. Miten metsien suojelu ja tuotannon lisääminen sovitetaan kestävällä tavalla yhteen?

Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelma METSO on hyvä pohja metsien suojelulle. On huolehdittava riittävän laajojen pinta-alojen metsähankintoihin luonnonsuojelualueiden kasvattamiseksi jotta luonnon monimuotoisuus turvata.

Metsäteollisuudella on Suomessa edessään todellinen käännekohta. Jatkossa metsäteollisuuden tulisi keskittyä erilaisten lopputuotteiden jalostamiseen ja biomassan aikaisempaa tehokkaampaan hyödyntämiseen.

Metsähaketta voidaan tulevaisuudessa hyödyntää nykyistä paremmin. Näkisin, että tulevaisuudessa puhtaasta puuntuotannosta tullaan siirtymään kestävällä tavalla tehokkaampaan ja monipuolisempaan metsätalouteen, jossa metsien riittävä suojelu on huomioitu.

8. Norja pyrkii hiilineutraaliksi vuonna 2030 ja Ruotsi pyrkii leikkaamaan päästöt käytännössä nollaan tämän vuosisadan toisella puoliskolla. Kuinka paljon Suomen pitäisi leikata kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä? Miten tavoitteisiin päästään?

Sosialidemokraatit ovat ajaneet Suomesta energiahuollossa öljystä riippumatonta vuoteen 2030 mennessä omavaraisuuden turvaamiseksi ja kasvihuonepäästöjen hillitsemiseksi. Käytännössä kaikkien fossiilisten polttoaineiden käyttöä on pakko rajoittaa kasvihuonepäästöjen rajoittamiseksi.

EU:n energia- ja ilmastopaketin kautta päästökaupan ulkopuolisille sektoreille on Suomelle asetettu 16 %:n päästövähennystavoite vuoteen 2020 mennessä. Tämä antaa potkua nimenomaan rakentamiselle ja liikenteen suunnittelulle.

Hiilidioksidipäästöjä on mahdollista leikata enemmän, kunhan uusiutuvaa energiaa ja ottaa tästä energiatehokkuushaasteesta kiinni.

Vuoteen 2050 mennessä maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt pitää puolittaa, jotta turvaamme inhimilliset olot myös tuleville sukupolville.

9. Tulevat kansainväliset ilmastoratkaisut edellyttävät merkittävää lisärahoitusta rikkailta mailta. Miten lisärahoitus pitäisi järjestää ja kuinka paljon Suomen pitäisi rahoitukseen osallistua?

Päästövähennykset ovat tärkeintä, mitä teollistuneiden ja rikkaiden länsimaiden tulisi maapallon hyväksi tehdä. Kestävien ilmastoratkaisujen kustannuksiin tulee osallistua maksukyvyn mukaan, eli rikkaiden valtioiden suhteessa muita enemmän.

Lisärahoitus tulisi järjestää montaa kautta. Ensinnäkin ympäristöministeriön kehystä tulisi nostaa jotta elintärkeä ympäristötutkimus voitaisiin turvata. Suomessa säätämällä Windfall-vero saataisiin kotimaisiin toimiin lisää rahoitusta.

Kehitysavun määrärahoja tulisi nostaa. Olisi globaalisti oikeudenmukaisempaa sitoa Suomen kehitysapu vähintään 0,7 prosenttilukuun BKT:sta, jolloin kehitysapukin pääsisi hyötymään kansallisesta talouskasvusta.

Kehitysapua tulisi kehittää ilmaston kannalta kestävämpään suuntaan ja lisätä ylikansallisia projekteja. On selvää, että suurimmilla saastuttajilla tulisi olla myös suurin vastuu ilmastoratkaisujen rahoittamisesta. Vielä kalliimmaksi tulee, jos emme tee mitään!




Viite