Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
16.5.2008 15.58
Toimittaja Jukka Vahti seuraa vihreiden puoluekousta viikonloppuna Mikkelissä. Vahti kirjoittaa paikan päältä blogia tässä osoitteessa pitkin viikonloppua.
Mitä elämäni ensimmäisestä puoluekokousvierailusta jäi käteen? Tapahtuman ennakkoasetelmat olivat vaisut, koska Mikkelissä ohjelmassa ei ollut jännitystä aiheuttavia henkilövalintoja. Etukäteen suurimmalla mielenkiinnolla odotettiin jäsenistöstä mahdollisesti kumpuavaa kritiikkiä puolueen hallituspolitiikkaa kohtaan.
Sitä ei ainakaan julkisesti juurikaan esitetty.
Syksyn vaalien menestys kertoo osaltaan, johtuiko kritiikin puute onnistuneesta hallituspolitiikasta, kärsivällisestä jäsenistöstä vai vaarallisesta itsetyytyväisyydestä.
Sunnuntain lounastauolla Mikkelin lyseon käytävillä ja aulassa oli paljon iloisia ihmisiä. Kokouksen tunnelma oli viikonlopun aikana muutenkin hyvin leppoisa. Kokousta pidettiin tärkeänä hengennostatustilaisuutena syksyn kunnallisvaaleja varten.
Jututtaessani kokousväkeä moni vakuutti, että vastakkainasettelu pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä on puolueen sisällä nyt lopullisesti haudattu.
Tämän näkemyksen totuudellisuus testataan vasta tulevan vuoden aikana, kun tärkeistä tehtävistä ryhdytään tosissaan taistelemaan.
Viime kuukausina vellonut keskustelu puolueiden ja demokratian kriisistä ja viime päivien kuohunta vaalirahoituksesta antoivat Mikkelin kokoontumiselle enemmän merkitystä kuin etukäteen uskallettiin odottaa. Kokous antoi vihreille tilaisuuden ottaa neuvoa-antava jäsenäänestys käyttöön ensimmäisenä puolueena ja näyttää näin tietä isommilleen. Tämä tilaisuus käytettiin, eikä se ollut mitenkään vähäpätöinen päätös.
Kokous myös tarjosi tilaisuuden koota puolueen rivit suhteessa vaalirahoituksen avoimuuteen, vaikkeivat ne rivit asian suhteen erityisen sekaisin ole olleetkaan.
Niin, ja olihan siellä Mikkelin yössä aika hyvät bileet. Innokkaimmilla juhlat tiettävästi jatkuivat vielä pitkään valomerkin jälkeenkin.
***
Sunnuntain aluksi Mikkelin puoluekokouksessa hyväksyttiin kannanotto perustuslain uudistamisesta.
Vihreät haluaa tehdä presidentistä käytännössä vallattoman arvojohtajan. Kannanottoa käsitelleen työryhmän muutosehdotuksia käytiin aamupäivällä läpi varsin sekavilla äänestyksillä. Keskustelua herätti muun muassa Suomen pankin johtokunnan jäsenten nimitysoikeus.
Itselleni jäi lopultakin epäselväksi, päätyikö nimitysoikeus kannanotossa presidentille vai eduskunnalle. Kuulemma asiassa päädyttiin lopulta eduskunnan kannalle.
Toivottavasti kaikki salissa äänestäneet pysyivät kärryillä siitä, minkä muotoilun puolesta tai mitä vastaan he äänestivät. Itse en ole aivan varma, ymmärsivätkö. Puoluehallitusta arvosteltiin muutenkin jo lauantaina siitä, ettei kokousväelle jäänyt juuri aikaa perustuslakikannanottoon perehtymiseen. Puoluehallitus laati esityksensä kannanotoksi vasta perjantaina illalla.
”Ollaanko kiinnittymässä liikaa parlamentarismiin?” kysyi Etelä-Savon vihreiden Stephen Condit lauantaina. Hän muistutti että parlamentarismikin voi olla sulkeutunutta ja korruptoitunutta. Condit korosti kuitenkin vielä erikseen, että ei viime päivien vaalirahakeskustelusta huolimatta viitannut kommentillaan erityisesti Suomeen.
Vihreät lapioi viikonloppuna valtaa ylhäältä alaspäin. Jo lauantaina hyväksyttiin aloitteet neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä ja jäsenille järjestettävistä nettikyselyistä. Molemmat vaikuttavat järkeviltä ja hyvällä tavalla arkisilta tavoilta kuulla jäsenistön ääntä. Perustuslakikannanotossa puhutaan myös kansalaisaloitteiden ja sitovien kansanäänestysten puolesta. Tässä vihreät toimii johdonmukaisesti: samalla kun puolueen sisällä pyritään antamaan vaikutusmahdollisuuksia rivijäsenille, myös valtakunnan politiikassa valtaa halutaan siirtää lähemmäs kansalaisia.
***
Lauantain päätteeksi käsiteltiin puoluekokoukselle tehtyjä aloitteita. Aloitteet neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä ja jäsenille järjestettävistä nettikyselyistä oli ilmeisesti mietitty riittävän pitkälle jo aiemmin, ja molemmat aloitteet päätettiin hyväksyä pidemmittä puheitta.
Vinon pääsihteeri Jehki Härkönen sai yleisöstä irti päivän isoimmat naurut rinnastaessaan vihreiden puoluekirjasta tehdyn aloitteen samaan sarjaan puolueen oman univormun ja marssilaulun kanssa. Hän myös ehdotti että mahdolliseen kirjaan tulisi sivu, jossa olisi ohjeita puoluejohdon ylistämiseen ja poliittisten vastustajien mustamaalaamiseen. Jäsenkirjasta päätettiin lopulta luopua äänestyksen jälkeen.
Lauantain pitkän kokouspäivän päätteeksi kokousväki pääsi taputtamaan, kun läpinäkyvyyden ja reilun pelin hengessä puhujanpöntöstä eriteltiin vihreiden vuonna 2007 saamia avustuksia eduskuntavaaleissa. Jokaiselle lahjoittajalle taputettiin erikseen.
Mielenkiintoista oli, että hämeenlinnalainen lääkäri Markus Rimón lahjoitti vihreille yksityishenkilönä vaaliavustusta 75 000 euroa. Rimón on parhaillaan myös vihreiden kunnallisvaaliehdokas Hämeenlinnassa. Huomion arvoista on sekin, että myös öljyalan keskusliitto tuki vihreitä eduskuntavaaleissa 500 eurolla.
Ehkä joku vielä joskus kertoo pitkän päivän uuvuttamalle toimittajalle, että miksi öljyalan keskusliitto on suonut vihreille moisen kädenojennuksen?
***
Vihreiden ikääntymispoliittisen ohjelman luonnos keräsi lauantaina iltapäivällä monilta eri ikäisiltä puhujilta kiitosta. Pääviesti puheenvuoroissa oli se, että ohjelmalle on tarvetta ja sellainen oli jo korkea aika tehdä.
Ohjelmaa valmistelleen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Heli Järvinen nosti ohjelmasta erikseen esille omaishoitajien surkean aseman: omaishoitajien asema riippuu voimakkaasti siitä, missä kunnassa he sattuvat asumaan. Ohjelmassa vaaditaan omaishoitajille muun muassa takuuta lakisääteisistä vapaapäivistä.
Eläkepolitiikasta ohjelmassa ei mainita halaistua sanaa. Järvinen perusteli eläkepolitiikan rajaamista nykyisen ohjelmaluonnoksen ulkopuolelle sillä, että urakka olisi silloin muodostunut kohtuuttoman suureksi. Työryhmä jatkaa työtään eläkkeiden parissa myöhemmin.
Ikääntymispoliittinen ohjelma innosti kokousväkeä yllättävän paljon.
”Minulla ei ole muutosehdotusta, haluan vain hehkuttaa tämän asian tärkeyttä!” perusteli kansanedustaja Janina Andersson käyttämäänsä puheenvuoroa.
Pitkäikäinen hahmo oli huomion keskipisteenä myös aiemmin päivällä, kun marsalkka Mannerheim sai kukkaseppeleen kansainvälisen homofobian vastaisen päivän kunniaksi. Tempauksen järjesti Mikkelin torilla vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto Vino.
Järjestäjienkin yllätykseksi tapahtuma osui sopivasti toripäivälle, joten kansanedustaja Jyrki Kasvin pitämää puhetta päätyi kuuntelemaan myös odottamattoman moni mikkeliläinen.
***
Minulta ja monelta muulta vihreiden puoluekokoukseen tänään matkanneelta oli jäädä tapahtuman avauspuheet kuulematta. Helsingistä Kajaanin matkannut aamujuna myöhästyi aikataulustaan vartin verran. Mutta mitä puheenjohtaja Tarja Cronbergin ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Anni Sinnemäen puheissa sitten olisi menettänyt?
Ohi olisi mennyt lähinnä entuudestaan tuttuja juttuja ilmastovastuusta, yhdenvertaisuudesta, työelämän joustavuuden kehittämisestä ja sosiaalipolitiikan haasteista. Rivien väleissä oli kuitenkin nähtävissä myös kainoja pyyntöjä ymmärryksestä. Puheiden sävy oli nöyrä. Vaikea vuosi hallituksessa näkyi puolueen johtohahmojen esiintymisessä. Mikkelin Lyseon täyden liikuntasalin kohteliaan pidättyväiset suosionosoitukset vahvistivat vaikutelmaa.
Cronbergin mukaan vihreät haastavat vasemmiston pelkällä olemassaolollaan. Oikeisto haastetaan kuulemma yrittäjäpolitiikan perustulolla. Cronberg asemoi vihreät tutusti edelläkävijäksi oikeiston ja vasemmiston ulkopuolelle. Sinnemäki puolestaan teki ainakin vähän pesäeroa oikeistoon puhuessaan sosiaaliturvan epäkohdista.
”Oikeistolaiset puhuvat usein oikeudesta onnistua. Meidän on puhuttava myös oikeudesta epäonnistua”, Sinnemäki sanoi.
Cronberg ilmaisi myös painokkaasti huolensa yliopistouudistuksesta.
Kolmantena puheen pitänyt europarlamentaarikko Satu Hassi taisi irrottaa salista innokkaimmat aplodit. Mutta hän puhuikin ydinvoiman ongelmista, joista hänen mukaansa vallitsee Suomessa käsittämätön hiljaisuus ja itsesensuuri.
Hassi jätti arvioimatta, ketä hiljaisuudesta pitäisi syyttää.
***
Puoluesihteeri Panu Laturi uskoo, että kokouksessa käydään kriittistä keskustelua vihreiden hallituspolitiikasta.
"Puoluekokous on se tilaisuus, jossa kuullaan niin sanottua kentän ääntä."
Keskustelua herättää varmasti myös perustuslain uudistaminen ja jäsenäänestyksen käyttö seuraavaa puheenjohtajaa valittaessa. Esimerkiksi presidentin valtaoikeuksien kaventaminen jakaa vihreitä.
Tweet