Tätä eri vaalitulokset Saksassa tarkoittavat

11.9.2013 8.09

Jukka Vahti

1. Nykyhallituksen jatko

Nykyisen hallituspohjan, kristillisten ja liberaalien, jatkokausi näytti vielä talvella erittäin epätodennäköiseltä. Liberaalien kasvanut gallupkannatus on kuitenkin nostanut sen jälleen ainakin teoreettiseksi vaihtoehdoksi.

Hallituksen asema olisi kuitenkin liberaalien heikkouden vuoksi erilainen kuin nykyisin ja se joutuisi etsimään parlamentissa tähänastista enemmän kompromisseja esimerkiksi europolitiikassaan. Tämä voisi tarkoittaa tiukan säästölinjan eli austerity-politiikan höllentämistä.

2. Liikennevalohallitus

Ihmeitä pitää tapahtua, jotta spd:n ja vihreiden vaaliliitto saavuttaisi tavoittelemansa enemmistön. Jos spd onnistuu hilaamaan kannatuksensa niin korkealle, että puolue pystyisi vihreiden ja vasemmistopuolue die Linken kanssa torppaamaan porvarienemmistön, puna–puna–vihreästä koalitiosta ainakin neuvoteltaisiin. Monien mielestä die Linken vaaliohjelma on kuitenkin tarkoituksella kirjoitettu niin, ettei puolueella ole pelkoa hallitukseen joutumisesta.

Financial Timesin toimittaja Wolfgang Münchau kirjoitti toissa viikolla Der Spiegelin kolumnissaan, että puna–puna–vihreä hallitus olisi ainoa yhdistelmä, joka voi vaaliohjelmiensa perusteella pelastaa eurojärjestelmän. Perusteluna oli, että die Linke ”on vihreiden ohella ainoa puolue, jonka ohjelma perustuu rehelliseen ja älykkääseen analyysiin eurokriisistä” ja joka näkee kriisin muutkin ulottuvuudet kuin kilpailukykyongelmat.

3. Musta–vihreä koalitio

Jos demarien vaalitulos vastaa vaisuja galluplukuja, riitaisa puolue saattaa hyvinkin jättäytyä nopeasti ulos hallitusspekulaatioista. Tämä antaisi vihreille poliittisesti hyväksyttävän syyn tunnustella hallitusyhteistyötä myös muiden kanssa ja puolueen äänimäärästä riippuen mahdollisesti vahvan aseman hallitusneuvotteluissa. Helppoa vihreiden ja kristillisten yhteistyö ei olisi juuri millään politikaan osa-alueella, ei myöskään EU-politiikassa.

Kristillisten liittokansleri Angela Merkel on suhtautunut poliittiseen unioniin toistaiseksi nuivasti ja hänelle riittää eri maiden talouspolitiikan tiivistäminen. Vihreät taas lienee kaikista Saksan puolueista selvimmin Euroopan liittovaltion kannalla. Koalition EU-politiikkaa olisikin vaikea ennustaa. Nykyinen talouskuria korostanut linja ainakin saisi nykyistä solidaarisempia sävyjä.

4. Suuri koalitio

Kun suurta koalitiota, eli kristillisten ja demarien hallitusta viimeksi muodostettiin pari vaalikautta sitten, puolueiden kannatus oli käytännössä tasoissa. Nyt iso kannatusero ja erityisesti spd:n kannatuksen sulaminen kertoo siitä, että kyse voi olla rakenteellisesta muutoksesta: spd ei ole enää sama kansanpuolue kuin ennen ja kristilliset on ominut poliittisen keskustan itselleen.

Jos suureen koalitioon päädyttäisiin, Saksan EU- ja europolitiikkaan tuskin olisi odotettavissa suuria muutoksia. Ainakin retoriikan tasolla sitä ehkä kuitenkin säädettäisiin tiukasta säästöpolitiikasta elvytystä korostavaan suuntaan.

5. Uudet vaalit

Jos vaalitulos tekee kanslerin valinnan ja uuden hallituksen muodostamisesta puolueille mahdotonta, liittopresidentti voi valita kansleriehdokkaan. Ellei toimintakykyisen hallituksen muodostaminen silti onnistu, edessä ovat uudet vaalit.

Lähteet: Der Spiegel, Die Welt, UPI Briefing Paper: The German Election. No Vote for Europe?, Markus Draken haastattelu.