Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Joonas Brandt

Kertomus joukkueenjohtajasta. Jalkapallo on Ville Niinistön intohimo. Löytöretkeilijä-kirjassa lajia käsitellään maltillisesti, pääpaino on poliittisilla kentillä. Joonas Brandt

Kertomus joukkueenjohtajasta. Jalkapallo on Ville Niinistön intohimo. Löytöretkeilijä-kirjassa lajia käsitellään maltillisesti, pääpaino on poliittisilla kentillä.

Ville Niinistön kasvukertomus avaa puheenjohtajavaihdoksen aiheuttamaa kriisiä

1.5.2019 18.08

Riikka Suominen

Ville Niinistön tänään torstaina julkaistu kirja on kasvukertomus siitä, miten kaarinalaisesta nörttipojasta tulee vihreiden menestyksekkäin puheenjohtaja. Samalla se kuvaa vihreiden kasvua ja muutosta 2010-luvulla.

Kutkuttavaa lähihistoriaa on kuvaus vihreiden yllätyksenä tulleesta puheenjohtajakriisistä. Aluksi kaikki näytti Touko Aallon valinnan jälkeen sujuvan kuin tanssi: kannatus oli korkealla, Aalto vahva ja puolueen koneisto viritetty. Mutta nopeasti vihreiden poliittinen sanoma katosi mediasta.  Otsikot koskivat lähinnä Aallon yksityiselämää.

Kirjassa Niinistö mainitsee, että ehkä hänen visionsa vihreiden suunnasta ei ollutkaan niin hyvin ankkuroitu kenttään, kuin hän kuvitteli.

Kirja kuvaa, miten Niinistö yhdessä Aallon kanssa pohti teemoja ja toimintatapoja. Puolueessa ei vielä silloin tiedetty, että Aalto oli sairastunut masennukseen ja muut puolueet käyttivät puheenjohtajan kompurointia hyväkseen ja hyökkäsivät pitkästä gallupemenestyksestä nauttineita vihreitä vastaan.

Mitään vinkkiä siitä, miten Niinistö näkee kesällä valittavan uuden puheenjohtajan, ei kirja anna. Sivumennen Niinistö toteaa vain, että jos Maria Ohisalo olisi viime syksynä pätkäpuheenjohtajuuden halunnut, olisi paikka ollut hänen.

 

Tietenkään kirjan julkaisuajankohta ei ole sattumaa. Kolmen viikon kuluttua on eurovaalit, joissa Niinistö on ehdolla. Mutta Löytöretkeilijä ei ole pelkkä vaalikirja. Se on huolella yhdessä toimittaja Veera Luoma-Ahon kanssa kirjoitettu muistelmateos. Uusia paljastuksia kirja ei sisällä, joitain inhimillisiä pilkahduksia ministerikollegoista yöllisissä hallituspalavereissa sentään kerrotaan. Antoisinta on lukea Niinistön poliittisesta ajattelusta.

 

Kirja kuulostaa Niinistöltä. Hän ei ole ihmistyyppiä, joka ujostelisi kertoa olevansa hyvä jalkapalloilija ja ajattelija, tarkkanäköinen, perehtynyt, kekseliäs, taitava neuvottelija, läsnäoleva isä ja motivoiva esimies.

Pientä samastumismahdollisuutta lukijalle annetaan, kun Niinistö kertoo, miten korkealle hän riman itselleen asettaa.

”[...]minun ristiriitani on siinä, että vaikka olen halunnut elää, mennä mukaan ja kokea, olen toisaalta aina miettinyt, olenko riittävän valmistautunut ja toiminko varmasti soveliaasti.”

Teoksen kiinnostavinta antia on, kun Niinistö avaa oman puheenjohtajakautensa menestysreseptiä. Hänen johdollaan vihreät nousi yli 10 prosentin puolueeksi, joka uskottavasti puhui pääministeriydestä.

Kirja avaa keinoja, joilla vihreät on voittanut kolmet viime vaalit. Viestinnällä, somella ja jopa visuaalisuudella oli Niinistön strategiassa tärkeä rooli. Puolue viesti suoraan äänestäjille ja päätti, ettei muiden puolueiden tai pääkirjoitustoimittajien hyväksynnällä olisi väliä.

Puheenjohtajana Niinistö halusi haastaa perinteisten puolueiden managerimaisen tavan puhua politiikasta, jossa ratkaisut esitetään järkiperäisinä eikä niille esitetä vaihtoehtoja.

 

Politiikkojen pitää olla rohkeammin erimielisiä, peräänkuuluttaa Niinistö kirjassa. Vaatimus tuntuu raikkaalta. Populismin nousun ja perinteisten puolueiden kriisin vuoksi monet ovat viimevuosina lähinnä huolestuneet poliittiisesta riitelystä ja vastakkainasettelusta.

Niinistön analyysi on, että arvoristiriidat pitää sanoa selkeästi ääneen. Vasta sitten niistä voidaan neuvotella. Hän vertaa entisen vaimonsa kotimaahan Ruotsiin, jossa arvoeroja ei arastella. ”Tietyt väistämättömät ristiriidat otetaan asioina, eikä niistä mennä heti kamalaan paniikkiin.”

Osa Niinistön kertomista kokemuksista voi tulla vihreillä käyttöön jo lähiaikoina. Kirjassa käsitellään nimittäin perusteellusesti aikaa, jolloin hän oli ympäristöministerinä Kataisen hallituksessa. Kokemukset pihtisynnytetyn sixpack-hallituksen yhteistyöstä ovat kiinnostavaa luettavaa ja Niinistö kuvaa, millä keinoin pienen puolueen ministerinä pärjää. Osa silloin hallituksessa käsitellyistä asioista on yhä ajankohtaisia: vihreiden suhde ydinvoimalupiin, kaivoslaki ja Talvivaara, eli nykyinen Terrafame.

Veera Luoma-Aho ja Ville Niinistö: Löytöretkeilijä (Otava 2019)

ville niinistö  kirjat  löytöretkeilijä 




Viite