Lähidemokratia on yliarvostettua

18.9.2008

Laura J. Rantanen

Helsingin vihreät vaatii kunnallisvaaliohjelmassaan lisää lähidemokratiaa. Päätöksenteko pitää paikallisissa asioissa viedä lähemmäs asukkaita.

Kuulostaa kivalta, mutta onko se sitä?

Demokratia ei sillä parane, että kaupunki päättää kuunnella päätöksenteossaan enemmän kaupunginosa- ja asukasyhdistyksiä.

Näissä yhdistyksissä on edustettuna vain murto-osa kaupunginosan tai asuinalueen asukkaista – useimmiten juuri ne, joilla on aikaa ja intohimoa torpata kaikki uusi ja erilainen.

Helsinkiläiset kaupunginosayhdistykset ovat vastustaneet muun muassa kodittomien ja vammaisten asuntoloita, ravintolalaivoja, raitioteitä ja kaupunkifestareita.

Yhdistysten edustajat korostavat, että emme me näitä asioita sinänsä vastusta, vaan vain täällä meidän alueella. Sehän tekee asian paljon paremmaksi.

Monet lähidemokratiaa hellivät kannattavat kaupunginosavaltuustojen perustamista. Arvatkaa, ketkä ne valtaisivat? Ne samat omaan napaan tuijottelijat.

Lähidemokratian ytimessä on ajatus, että ihminen on oman elinympäristönsä asiantuntija. Näinhän ei tietenkään ole. Useimmiten hän on vain oman takapihansa epärationaalinen puolustaja.

Sen sijaan kunnanvaltuustoihin demokraattisesti valittujen henkilöiden työ on ottaa selvää asioista ja tehdä päätöksiä kerättyjen tietojen pohjalta. Heidän tehtävänsä on nähdä yhtä takapihaa laajempi kuva.

Vihreät haluaa lähidemokratiaa, jotta ihmiset aktivoituisivat mukaan päätöksentekoon. Se lienee toiveajattelua.

Nykyisissä lähivaaleissa, eli kunnallisvaaleissa, äänestysaktiivisuus ei päätä huimaa. Enemmän äänestäjät ovat kiinnostuneita kaukana ja korkealla istuvasta presidentistä, jolla he näkevät vielä jotain arvovaltaa.

Toisin kuin kaupunginvaltuustolla, joka on jostain syystä luopunut omastaan.

Tweet