Suojelusenkeli

19.3.2010 9.19

Hanna Eriksson

Harva tuntee tämän miehen, vaikka hänen käsissään on kaikkien EU-maiden ympäristölainsäädäntö. Timo Mäkelä on onnenpotku ympäristölle. Seuraavaksi hän järjestää uusiksi Euroopan talouden ja idänsuhteet.

Euroopan komission Suomen-edustuston edessä Helsingin Pohjois-Esplanadilla jyrää Opeleita, Volvoja ja Saabeja kohti Mannerheimintietä. Viimeiset autot kiihdyttävät päin punaisia valoja.

Näitä autoja valmistavat tehtaat saivat viime vuonna EU-mailta miljardien eurojen tuet, kun Euroopan johtajat koettivat pelastaa maidensa peltiset silmäterät.

Kevään ensimmäisessä auringonpaisteessa Timo Mäkelä seisoo liikennevaloissa ja katselee autovirtaa. Hän on juuri siirtynyt Euroopan unionin komission ympäristöosaston kestävän kehityksen johtajan tehtävistä luotsaamaan EU:n ympäristörahoitusta ja ympäristöasioiden ulkosuhteita.

Mäkelän mielestä EU-johtajien tuki autoteollisuudelle oli paniikkiratkaisu. Väärin elvytetty, joskin ymmärrettävää, hän tuomitsee.

”Autoteollisuus on kouluesimerkki siitä, kuinka EU:n rahapaketeilla tuetaan teollisuutta, joka tulee joka tapauksessa supistumaan”, Mäkelä toteaa.

Perinteinen teollisuus ei luo uusia työpaikkoja, joita tukipaketeilla on tarkoitus taikoa. Tuet hidastavat väistämätöntä rakennemuutosta, sanoo Mäkelä.

”EU ajautuu tätä politiikkaa noudattamalla samanlaiseen kestämättömään talouteen, jossa se oli ennen talouskriisiä.”

Timo Mäkelä pitää käsissään 27 EU-maan ympäristölainsäädäntöä. Hän johti EU:n komission kestävän kehityksen osastoa seitsemän vuotta. Hän on työskennellyt komissiossa 14 vuotta ja on yksi korkeimmista suomalaisista virkamiehistä EU:ssa.

Se on onnenpotku ympäristölle.

Mäkelä muistuttaa epäilyttävästi tavallista suomalaista virkamiestä: siistit viikset, siisti puku, hiljainen ääni. Virkamiehen valepuvun alta paljastuu kuitenkin aktivisti, suojelusenkeli, joka varjelee Euroopan ympäristöä.

Mäkelä taluttaa jäsenmaita, joko kädestä tai niskasta, toteuttamaan koko ajan tiukkenevaa ympäristölainsäädäntöä.

Hänen pitää ratkaista, miten Eurooppa selviää luonnonvarojen liiallisesta kuluttamisesta, biodiversiteetin katoamisesta, ilmastopolitiikan epäonnistumisesta ja finanssikriisistä yhtä aikaa.

Miten komission ympäristöenkeli siis nostaisi EU:n taloustaantumasta?

Suunta uusiksi, on Mäkelän ohje. Hän haluaa, että EU:n uutta taloutta vetää vihreys.

Mutta tälle vihreän talouden pelastavalle voimalle naura jo luomulehmätkin?

Eivät naura. Eikä naureta komissiossakaan, eikä pian muuallakaan.

”Vihreä talous on tulevaisuuden talouden pääsuunta, mahdollisesti ainoa suunta. Se on pian ainoa mahdollisuus luoda uusia työpaikkoja ja uutta yritystoimintaa”, sanoo Mäkelä.

Aasia ja Yhdysvallat uudistavat talouttaan nopeasti vihreään suuntaan. Jos EU jämähtää vanhaan, talous ajaa yhä uudelleen päin seinää, useita kertoja, Mäkelä varoittaa.

Jotain on tekeillä myös vanhalla mantereella. Kun komission puheenjohtaja, amerikkalaistyyppisen liberaalin markkinatalouden Helinä-keiju, José Manuel Barroso, alkaa puhua vihreästä vallankumouksesta, on jokin peruuttamattomasti muuttunut Euroopan talousajattelussa.

Ympäristöjohtaja Mäkelä on jo tovin kerännyt rohkaisevia merkkejä vihertymisestä.

Kemikaalijätti Dow Chemicals aikoo siirtyä kemikaalien myynnistä kemikaalien vuokraukseen. Yritys ottaa käytetyt kemikaalit takaisin, käsittelee ne ja palauttaa ne uudelleen tuotantoon.

Ranskalainen rengasjätti Michelin alkaa myydä rengaspalveluita pelkkien renkaiden sijaan. Tällöin yrityksen kannattaa valmistaa mahdollisimman kestäviä renkaita.

Euroopassa on yrityksiä, joiden ideana on säästää luonnonvaroja niiden käyttämisen sijaan. Nämä yritykset auttavat toisia yrityksiä saneeraamaan niin, että esimerkiksi energiankulutus puolittuu. Voitot pannaan tasan.

”Bisnesajattelussa on tapahtumassa tärkeä muutos. Yritykset eivät tee voittoa myymällä enemmän, vaan säästämällä materiaaleja ja energiaa”, Mäkelä sanoo.

Vihreä talous nostetaan politiikan keskiöön myös EU:n uudessa talous- ja työllisyysstrategiassa.

Vihreä teknologia on esimerkiksi Ranskassa ainoa teollisuudenala, jossa työpaikat ovat laman aikana lisääntyneet.

Saksa aikoo seuraavan kymmenen vuoden aikana nelinkertaistaa vihreän talouden osuuden bruttokansantuotteestaan.

”Suomi on vasta heräämässä muutokseen”, Mäkelä sanoo.

Eurooppalainen teollisuus ei viherry huvikseen. Lama räjäytti tuottajien silmien eteen kasvun rajat. Teollisuus on huolissaan raaka-aineistaan.

Siitä Mäkelä on tyytyväinen. Luonnonvarojen kestävä käyttö on hänen suurin ja rakkain projektinsa. Se on kulkenut hänen mukanaan koko uran vesitalousinsinöörin ensimmäisestä harjoittelupaikasta aina komission ympäristöosaston johtajaksi.

Mäkelä pani muutama vuosi sitten alulle YK:n ympäristöohjelman Unepin luonnonvarapaneelin ja toimii sen hallituksen puheenjohtajana.

Paneelin tehtävänä on edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä. Nyt paneeli katsoo kaukoputkellaan metallien tulevaisuuteen. Niiden riittävyydestä julkaistaan syksyllä raportti, joka ei lupaa hyvää teollisuudelle.

Harvinaisten metallien, kuten tietokoneteollisuuden tarvitseman iridiumin, käyttö lisääntyy huimasti ja koko ajan. Suurin osa iridiumista ja muista harvinaisista metalleista tuotetaan Kiinassa.

”Eurooppalaisella teollisuudella ei ole hajuakaan, miten näiden metallien saanti turvataan”, Mäkelä hämmästelee.

Lisäksi 90 prosenttia metalleista menee kaatopaikalle käytetyn elektroniikan mukana.

”Raportin tarkoituksena on saada teollisuuden hälytyskellot soimaan. Se ei voi rakentaa toimintaansa tyhjän päälle. Mitä, jos metallit loppuvat?”

Hälytyskelloja soitetaan myös muualla. Luonnonvarapaneeli on juuri julkaissut ensimmäisen maailmanlaajuisen raportin biopolttoaineiden käytöstä.

Se osoittaa selvästi, että suuri osa biopolttoaineiden tuotannosta on ilmastolle haitallisempaa kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö.

Syksyllä on odotettavissa raportti myös muista luonnonvaroista. Se selvittää, minkä luonnonvarojen käyttöön pitää nyt kiinnittää eniten huomiota.

Komission ympäristöjohtajana Timo Mäkelän tehtävä on siirtää raporttien varoitukset paperilta käytäntöön. Hän painostaa teollisuutta pureutumaan tuotteiden suunnitteluun: mitä raaka-aineita ne valitsevat tuotteisiinsa.

”Teollisuutta ei pidä puhdistaa piipun päästä. Koko prosessi on pantava uusiksi. Isoimmat ratkaisut tehdään silloin, kun tuotteita suunnitellaan ja päätetään minkälaisia luonnonvaroja niihin käytetään.”

Luonnonvarat on vain yksi kärki Mäkelän ympäristöasioiden kolmen kovan koplassa. Muut kaksi ydinaluetta ovat ilmastopolitiikka ja biodiversiteetin, eli luonnon monimuotoisuuden, häviäminen.

Jotta EU-maat onnistuvat ilmastopäästöjen vähennystavoitteessaan, niiden täytyy pitää huoli luonnon monimuotoisuudesta.

”Biodiversiteetti on maailman suurin hiilidioksidin talteenotto- ja varastointijärjestelmä. Lisäksi koko maailman ruokkiminen tapahtuu luonnon monimuotoisuuden turvin.”

Luonnon monimuotoisuus katoaa, jos ilmastonmuutosta ei saada kuriin. Molemmissa tavoitteissa epäonnistutaan, jos luonnonvarojen käyttöä ei palauteta kestävälle tasolle.

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy nyt kovempaa tahtia kuin koskaan maailman historiassa. Mäkelä uskoo, että kato voidaan pysäyttää samanlaisella yhteistyöllä, jolla ilmastonmuutos saatiin maailman poliittiselle kartalle.

Hän on mukana neuvottelemassa uuden biodiversiteettipaneelin perustamisesta. Tämä hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n kaksoissisko on tarkoitus saada jaloilleen jo tänä vuonna.

Edistyminen luonnon monimuotoisuuden suojelemisessa olisi Euroopan unionille jonkinlainen lohdutus, sillä ilmastopolitiikassa EU haukkoo vielä henkeään Kööpenhaminan tyrmäyksen jäljiltä.

”Kööpenhaminan ilmastokokous oli meille shokki. EU meni sinne suurilla odotuksilla ja halusi näyttää, että katsokaa, miten me teemme ja tehkää perässä. Muut eivät olleet siihen valmiita”, Mäkelä toteaa.

Komission arvio on, että Kööpenhaminassa annetuilla lupauksilla ilmasto lämpiää kolmesta neljään astetta, vaikka tavoitteena on pitää lämpeneminen alle kahdessa asteessa.

Komissio on nyt valmistellut uuden strategian, jolla mennään kohti Meksikon ilmastokokousta. Mäkelä on kuitenkin skeptinen myös sen suhteen.

”Cancunissa tuskin liikutaan eteenpäin siitä, mitä Kööpenhaminassa jo luvattiin.”

Jotta sekä talous- että ympäristöpolitiikka saadaan kammettua uuteen suuntaan, paneelien perustaminen ei riitä. Mäkelä haluaa panna uusiksi koko talousjärjestelmän.

Ensiksi pitää uusia mittausjärjestelmät.

”EU:n pitää tuoda uusia mittareita bruttokansantuotteen rinnalle. Se mittaa vain taloudellista toimeliaisuutta, ei hyvinvointia”, Mäkelä sanoo.

Eurostat, Euroopan tilastovirasto, on nyt liittämässä ympäristökirjanpidon osaksi Euroopan tilastojärjestelmää.

”Se laskee tuote- ja materiaalivirtoja. Näiden virtojen ja niiden ympäristövaikutusten avulla katsotaan, mihin suuntaan kansantalouden luonnonvarojen kestämätön käyttö ja ympäristöasiat ovat menossa”, Mäkelä sanoo.

Sellaisen mittarin Mäkelä haluaa myös sosiaalipuolelle tarkkailemaan hyvinvoinnin jakautumista.

Eurooppa ja Timo Mäkelä eivät voi yksin porskuttaa nykyistä kestävämmällä tiellä. Mäkelän uusi tehtävä on saada muut mukaan. Hän siirtyi vuoden alussa komission ulkosuhteista ja ympäristörahoituksesta vastaavaksi ympäristöjohtajaksi.

Mäkelä rakentaa uusiksi EU:n ympäristösuhteita Yhdysvaltoihin. Ne tuhoutuivat Bushin kaudella täysin. Loppukeväällä hän lähtee Venäjälle solmimaan suhteita sen luonnonvaraministeriöön.

Ympäristösuhteiden rakentamisesta Mäkelällä on runsaasti kokemusta. Kun kymmenen uutta jäsenmaata liittyi Euroopan unioniin vuonna 2004, Mäkelä luotsasi niiden ympäristöpolitiikkaa EU-kuntoon.

EU:n ympäristöpolitiikan laajentaminen uusiin jäsenmaihin ei ole ollut ihan helppoa. Idässä ei vieläkään täysin rinnoin toteuteta unionin ympäristölainsäädäntöä. Uusien jäsenmaiden hallituksissa ympäristöasiat jäävät edelleen taka-alalle.

”Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta ympäristöasioissa EU on pitänyt vahvasti hallitusten kädestä kiinni. EU:ssa on tietty lainsäädäntö, joka on vain pakko toteuttaa”, Mäkelä toteaa.

Mäkelän uraa läheltä seuranneet kuvailevat häntä hyvin suomalaiseksi, värittömäksi ja virkamiesmäiseksi. Silti hän on ajanut läpi useita uudistuksia ympäristöpolitiikkaan. Miten tällainen mies menestyy komission monikulttuurisissa kabineteissa?

Mäkelän etuna on, että hän osaa ideoinnin lisäksi sovitella, mukautua ja välttää turhautumista. Hän on kärsivällinen ja diplomaattinen.

”Komissio on EU pienoiskoossa: täynnä erilaisia käsityksiä ja voimia, jotka vetävät eri suuntiin. Komissio on myös erittäin poliittinen. Kun järkevät asiat eivät etene, se johtuu jonkun maan intresseistä. Se täytyy vain hyväksyä”, Mäkelä sanoo.

Komissiossa tehdään paljon kompromisseja. Kaikki mikä tulee ulos, on osastojen yhteisen päätöksenteon tulosta.

”Mikään ei mene läpi niin terävänä kuin toivoisi”, Mäkelä sanoo.

Niinpä Mäkelän ympäristöasioissa taistelemat voitot ovat hänelle myös häviöitä.

”Olisin halunnut useissa asioissa mennä paljon pidemmälle.”

Esimerkiksi käy EU:n uusi tuotannon ja kulutuksen ohjelma. Mäkelä olisi halunnut laajentaa ympäristö- ja kestävyysmerkinnät kaikkiin EU:ssa myytäviin tuotteisiin. Nyt merkintä kertoo vain energiatehokkuudesta ja se on käytössä pelkästään kylmälaitteissa.

”Olisin halunnut selkeän, yksinkertaisen merkinnän myös vedenkulutukselle, vaarallisten kemikaalien käytölle ja sille, pystyykö valmistaja todistamaan, ettei tuotteessa käytetä laittomasti hakattua trooppista puuta.”

Toinen iso häviö oli se, ettei hän saanut puskettua läpi tiukkoja kriteerejä merkintöihin.

”Nyt lähes kaikki jääkaapit ovat energiankulutukseltaan kategoriaa A. Ehdotin, että asteikkoa tiukennetaan säännöllisesti. Se ei onnistunut, koska laitteiden tuottajat vastustivat raivokkaasti ja saivat tukea poliittisilta ryhmiltä”, Mäkelä harmittelee.

Jäykkä komissio on ympäristöjohtajalle kuitenkin myös palkitseva työpaikka. Ympäristöasioiden painoarvo on komissiossa huomattavasti suurempi kuin kansallisissa hallituksissa.

Johtajana Mäkelä saa luoda uutta. EU julkistaa kesäkuussa ympäristöteknologia- ja ekoinnovaatio-ohjelmat sekä EU:n tuotannon ja kulutuksen ohjelmat, jotka kaikki ovat lähtöisin Mäkelän aivoista.

Niiden on tarkoitus leikata EU:ssa valmistettujen tuotteiden ympäristövaikutuksia asettamalla tuotteille elinkaari- ja ympäristövaatimuksia. Ohjelmien avulla EU:ssa pyritään vähentämään vaarallisten aineiden käyttöä ja luonnonvarojen kulutusta. EU:n alueella tehdyt tuotteet eivät saa vaarantaa myöskään biodiversiteettiä.

Mäkelä on joutunut myöntämään, ettei hän saa muutettua EU:n teollisuuden suuntaa kerralla, eikä edes vuosikymmenessä.

EU:n jäsenmaat ja teollisuus tuntevat kuitenkin tulevina vuosina tiukan puristuksen. Virkamies–ympäristöenkeli-hybridi ohjaa katrastaan punaisista valoista kohti vihreää taloutta.

Timo Mäkelä, 59 v.

• EU:n komission ympäristöosaston ulkosuhteista ja rahoituksesta vastaava johtaja. Työskenteli aiemmin seitsemän vuotta komission ympäristöosaston kestävän kehityksen johtajana.
• Asuu Brysselissä vaimon ja 18-vuotiaan poikansa kanssa. Tytär Tuuli Mäkelä on Elinkeinoelämän keskusliiton ilmastopolitiikan asiantuntija.
• Lomailee Suomessa muutaman kerran vuodessa. Omistaa asunnon Helsingin Ruoholahdessa.
• Tehnyt kehitysyhteistyötä Botswanassa ympäristönsuojelutoimiston päällikkönä, ja työskennellyt Euroopan kehitys- ja jälleenrakennuspankissa Lontoossa.
• Tehnyt pitkän uran Suomen ympäristöhallinnossa.
• Pitää erityisesti uudesta suomalaisesta mieskirjallisuudesta. Suosikkikirjailijoita ovat Hannu Raittila, Kjell Westö ja Hannu Mäkelä.
• Harrastaa lenkkeilyä, pyöräilyä ja kulttuuria yleisesti.

Tweet