<p>World War Z:n päähenkilönä nähdään YK-operaatioiden veteraania näyttelevä Brad Pitt. Hän lähtee pienen iskuryhmän kanssa etsimään zombie-epidemian alkulähdettä.</p>

<p>Internship on ennen kaikkea kaksituntinen Google-mainos. Tosin sehän on Googlen toiminnan ydin: käyttäminen on ilmaista, mutta mainoksista pitää maksaa.</p>

<p>Alunperin 1930-luvulla radiokuunnelmana syntynyt Lone Ranger -tarinaperhe levisi 1950-luvulla suurempaan tietoisuuteen tv-sarjan ja elokuvien myötä. Nyt Lone Rangerista sorvataan henkistä jatkoa lähes loppuun kalutulle Pirates of Caribbean -sarjalle.</p>

Haruki Murakamin 1Q84 on kiehtova kirja. Osuvan ihmiskuvauksensa ansiosta se tuntuu realistiselta, tutulta ja helposti lähestyttävältä, vaikka se sijoittuu vieraaseen kulttuuriin ja on ainakin osittain fantasiakirjallisuutta.

Historiasta kiinnostuneille Maria-Liisa Nevalan Mieleni talot on oikein sujuvaa kerrontaa voimakkaan naisen ja teatterinjohtajan omakohtaisesta elämästä.

<p>Kiinnostava mutta epätasainen. Se tiivistä ehkä parhaiten Jonathan Franzenin esseekokoelman Yksin ja kaukana.</p>

<p>Banks pitää pakan kasassa ja langat käsissään. Muistelisin esimerkiksi Banksin joidenkin Kulttuuri-sarjan kirjojen olleen rakenteeltaan ja juoneltaan vaikeaselkoisempia.</p>

<p>Orvokki Leukaluun urakirja on kokoelma radiossa kuultuja tekstejä, joissa annetaan uravinkkejä apua pyytäville. Kirja ei ole läheskään niin hauska tai nokkela kuin se yrittää olla.</p>

On aikamoinen sääli, että moni jättää lukematta Mal Peetin kirjan Maalivahti, koska sen nimi on niin kömpelö, koska sen kansi luontaantyötävän ruma ja koska se todennäköisesti kätketty kaupoissa ja kirjastoissa nuorisoromaanien hyllyyn.

Ruotsalainen Anna Wahlgren julkaisi vuonna 1983 jättiläismäisen teoksen Barnaboken. Kirja singautti Wahlgrenin kuuluisuuteen. Samalla teoksesta tuli nuorten vanhempien raamattu.

<p>Ulkoministeriön toisessa osassa on entistä enemmän henkilöhahmoja, minkä vuoksi ulkoministeriön ja Vlaminckin rooli on hieman aiempaa pienempi.</p>

Salanimen Mark Owen suojista kirjoitettu kirja Kova päivä – hyökkäys Osama bin Ladenin piilopaikkaan on kuvaus Yhdysvaltain laivaston erityissodankäynnin kehitysryhmästä eli Devgrusta.

<p>Fuck for forest on maailman erikoisin luonnonsuojeluorganisaatio. Norjalaislähtöinen kansalaisjärjestö tuottaa verkkoon ekopornoa ja sijoittaa siitä saamansa varat sademetsien suojeluun.</p>

<p>Steven Spielbergin elokuvat ovat aina niin sovinnaisia, etteivät ne koskaan ole ainutlaatuisen erinomaisia.</p>

Zero Dark Thirty on jollain tapaa sukua Spielbergin Münchenille, sillä molemmissa kuvataan kaunistelematta maailmaa, jossa vaikoilutoiminta on rumaa ja likaista peliä, mikä saa James Bondin näyttämään lähinnä harmittomalta ja hyödyttömältä pelleltä.

<p>Lee Childin Jack Reacher -dekkareita on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta ja käännetty yli 40 kielelle. On siis pieni ihme, että hänen päähahmonsa saapuu valkokankaalle vasta nyt.</p>

<p>Koko perheen luontoseikkailuna markkinoidun Metsän tarinan suurin ongelma on se, ettei se oikeastaan ole – ainakaan perinteisessä mielessä – tarina eikä varsinkaan mikään seikkailu.</p>

<p>Aaron Sorkinin Newsroom on valtava pettymys upean 8-minuuttisen alkukohtauksen jälkeen. West Wingistä tutun laadun sijaan tarjolla on epätasaista luisua kömpelön saippuaoopperan suuntaan.</p>

Lasten kasvatusta käsittelevät kirjat tuntuvat olevan pop. Amy Chuanin Tiikeriäidin taistelulaulu oli äimistyttävä bestseller, myös Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bébé myy kuin saippua.

<p>Elokuvamaailmassa on tuskin toista yhtä suosittua ja yhtä läpikaluttua hahmoa kuin James Bond. Näiden kahden ominaisuuden yhdistelmä johtaa siihen, että muutaman vuoden välein teattereihin tulee uusi Bond, joka yrittää enemmän tai vähemmän epätoivoisesti erottautua edeltäjistään.</p>

<p>Ongelmana on se, että monessa tapauksessa kirja taantuu minielämänkerroiksi, joissa varsinaista ennustusta sivutaan vain vähän, eikä sitä välttämättä kunnolla edes ammuta alas.</p>

<p>Yksi helvetin määritelmä voisi olla se, että kaikki on ahdistavalla tavalla epäjärjestyksessä. Esimerkiksi niin, että viinioppaassa Espanja löytyy L:n kohdalta ja pullotietoutta on tasaisesti jaettu M- ja Q-kirjaimien alle.</p>

Raatteen tien taistelu talvisodassa voi olla hyvinkin yksi puhkikirjoitetuimpia tapahtumia Suomen historiassa. Mutta niinpä vain uusia kirjoja tulee.

Islamin historiaa perusteellisesti teoksissaan esittelevän Jaakko Hämeen-Anttilan tuoreimmassa kirjassa lähestytään aihetta sodan ja konfliktien näkökulmasta.

Kuluneet 150 vuotta ovat täysin poikkeukselliset ihmiskunnan historiassa. Talous on kasvanut valtavasti, samoin ihmisten aineellinen elintaso länsimaissa. Tämä kaikki voidaan laskea fossiilisten polttoaineiden ansioksi.

<p>Politiikkaa käsitellään Suomessa aivan liian vakavasti. Ilmeisesti pelätään, että viihdyttävyys söisi uskottavuutta tai huumori sahaisi oksaa vakavan aiheen alta.</p>

Miksi murha myy? Miksi murhaajat kiehtovat? Näitä kysymyksiä pyörittelee Tukholman kauppakorkeakoulun professori Micael Dahlén kirjassaan Ihmispedot.

Saamelainen juo poronmaitoa ja puolukalla terästettyä pontikkaa, helsinkiläinen on koukussa karkkiin ja toimittaja tekee mitä vain jutun eteen. Eli kliseillä ja stereotyypeillä pelataan.

<p>Isä juo, äiti lyö, siskopuoli käyttää huumeita ja Zlatan varastaa polkupyöriä. Aika nopeasti päästään kuitenkin jalkapallokentille. Mikä onkin hyvä, sillä parhaimmillaan kirja on juuri pelistä puhuttaessa.</p>

Laadukkaasta televisiotuotannosta tunnetun HBO:n elokuva Game Change kertoo ehdokas Palinin tarinan alkuhuumasta epätoivoon ja lopulta vaali-illan pettymykseen.

1980-luvun Pohjois-Englanttiin sijoittuvassa kirjassa työväenluokkainen Brian yrittää valloittaa yläluokkaisen ja suosittun Alicen. Pian he päätyvätkin yhdessä edustamaan yliopistoaan televisiovisailussa.

<p>On vaikea olla odottamatta jotain poikkeuksellista, kun edessä on kirja, joka on Pulitzer-palkittu, josta tehdään HBO-televisiosarjaa, ja jota Helsingin Sanomat hehkuttaa jo puolessa välissä vuotta vuoden parhaaksi käännösromaaniksi.</p>

<p>Sitä synkkää ja laadukasta jälkeä, jota on kotimaisilta tekijöiltä nähty televisiossa muun muassa Kylmäverisesti sinun -sarjassa, on päätynyt harmittavan harvoin valkokankaalle asti. Jyri Kähösen esikoiselokuva Ja saapuu oikea yö osoittaa, että varaa olisi.</p>

<p>Aiemmin esimerkiksi (500) Days of Summer -leffan ohjannut Marc Webb on tuonut Hämähäkkimiehen tarinaan paitsi kolmiulotteista myös emotionaalista syvyyttä.</p>

Onko internet vallassa olevien vai heidän haastajiensa väline? Tätä kysymystä pohditaan toimittaja Hanna Nikkasen kirjassa Verkko ja vapaus.

”Indonesia sulkee kaikki satamat, Pulujen hävittäminen aloitettu Egyptissä, Suomi sulkee julkiset rakennukset, Joukkohaudat otettu käyttöön Etelä-Koreassa.”

Berliiniläisen Wolfgang Herrndorfin Ladaromaani on hieno ja hämmentävä tuulahdus menneisyydestä. Vaikka kirja sijoittuu nykyaikaan, on sen tunnelma kuin vuosikymmenten takaa. Kännykät on jätetty kotiin ja tunnelma maalaiskylissä on pysähtynyt.

<p>Toinen kirja on harvoin ensimmäisen veroinen. Näin on myös tanskalaisten dekkaristisisarusten Kaikella on hintansa -kirjan kohdalla.</p>

Historiaa voi lähestyä mitä yllättävimmistä suunnista. Viime vuonna suomeksi ilmestynyt Sisään! lähtee kodista ja tuore 50 kasvia, jotka muuttivat maailmaa kasveista.

Venla Hiidensalon Mediahuora naurattaa. Samaan aikaan se myös itkettää, sillä suurin osa teoksen fiktiosta on faktaa. Mediahuoran päähenkilö on kolmekymppinen freelancetoimittaja Maria Vartiainen.

Pian elokuvateattereihin tuleva natsiaiheinen tieteiskomedia Iron Sky tehtiin käyttämällä crowdsourcingia, jossa fanit osallistuivat elokuvan tekemiseen. Vihreä Lanka käytti samaa metodia selvittääkseen, miksi natsit kiinnostavat yhä.

1990-luvun alkupuolen lamaa eri suunnista tarkkailleet Esko Seppänen ja Iiro Viinanen ovat viime vuosina löytäneet toisensa. Yhdistävänä tekijänä on ollut paitsi osittain yhteinen menneisyys myös yhteinen kohtalo. Molemmat sairastavat lopun ikäänsä Parkinsonin tautia.

Renny Harlinin uusimman elokuvan Viiden päivän sota alussa julistetaan, että tärkeintä on totuus. Niin niin, mutta kenen totuus? Harjolan pojan mielestä ilmeisesti Georgian.

Jos jostain syystä pidit islantilaisen Hugleikur Dagssonin Saako tälle edes nauraa? -albumista ja sen jatko-osista, amerikkalainen The Perry Bible Fellowship: Almanakka saattaa olla sinun mieleesi.

<p>Ranskan nykykirjallisuuden puhutuimpiin nimiin kuuluvan Michel Houellebecqin Maasto ja kartta on kuvaus Jed Martin -nimisen taiteilijan urasta ja elämästä.</p>

Eihän tämä ole ihan tavallinen paikka ja aika suomalaiselle romaanille. 1600-luvun Islannin umpiköyhät rannikkokylät, joiden arjen baskivalaanpyytäjät sotkevat.

Afganistan on mieletön paikka: kaunis, sotaisa, levoton ja epätasa-arvoinen. On suureksi osaksi Afganistanin omaa viehätystä, että ruotsalaistoimittaja Jesper Huorin kirja Talebaneja odotellessa vetää lukijan mukaansa.

Sarjakuvia on julkaistu internetissä jo 1990-luvulta lähtien, mutta vasta viime vuosina sarjisblogit ovat todella alkaneet kilpailla sarjakuva-albumien kanssa.

<p>Sotilaat on epämiellyttävä kirja. Historioitsija Sönke Neitzel ja sosiaalipsykologi Harald Welzer ovat käyttäneet tutkimuksessaan saksalaisten sotavankien keskusteluja.</p>