<p>Hugleikur Dagssonin räävittömistä sarjakuvista ollaan ilmeisesti vähitellen tekemässä Fingerporin kaltaista brändiä. Nyt markkinoille on tuotu muun muassa pelikortit ja kalenteri.</p>

<p>Menneisyyden maisema ei petä. Alunperin vuonna 1991 julkaistun kirjan tyyli ei ole kuitenkaan yhtä kypsää kuin myöhemmin.</p>

<p>Tänä syksynä teattereissa pyörii kolme huippusuosittuihin tuoreisiin kirjoihin perustuvaa elokuvaa. Tuotantoyhtiöt käyvät bestsellerien elokuvaoikeuksista veristä taistelua.</p>

Kari Hotakaisesta on vanhemmiten tullut vakavikko. Uutuuskirja Jumalan sana jatkaa samalla tylyllä yhteiskuntakriittisellä linjalla kuin edellinen mestariteos Ihmisen osa.

Hiljaiset päivät Nigellan kanssa on taattua Erlend Loeta: dialogi on täynnä nasevia iskulauseita, lauseet ovat lyhyitä ja teksti hilpeydessä mustanpuhuvaa.

<p>Kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut venäläinen Tanya jää poikansa kanssa asumaan Belgiaan laittomana siirtolaisena. Poliisi saa heidät kuitenkin kiinni, kun he puhuvat bussipysäkillä keskenään venäjää.</p>

<p>Irlannin luoteisrannikolla on käyty jo vuosien ajan kiivasta taistelua. Vastakkain ovat energiayhtiö Shell ja paikalliset asukkaat.</p>

Jos pitäisi kuvitella täydellinen vastakohta Michael Bayn tekemille viihdepläjäyksille olisi Terence Malickin The Tree of Life aika lähellä sitä.

<p>Win win on amerikkalaista elokuvaa parhaimmillaan: aito, maanläheinen ja koskettava. Sen suurin heikkous on se, että se tuo väistämättä mieleen kaksi vuotta sitten ilmestyneen elokuvan Elämä pelissä.</p>

<p>Finlandia-palkitun Hannu Väisäsen kirjat eivät ole ikinä tarttuneet kirjastosta mukaani, eivät edes palkintobuustauksen jälkimainingeissa. Mutta tämä Apupata, ai että!</p>

<p>Niin että mistä maailmankuulu kirjailija Haruki Murakami puhuu, kun hän puhuu juoksemisesta vastikään suomennetussa kirjassaan Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta?</p>

Mustien vuorten varjossa alkaa vauhdikkaasti Romanian diktaattorin Nicolae Ceausescun teloituksella, jota kirjan päähenkilö, reportteri Rakel Aho seuraa.

Marc-Antoine Mathieun sarjakuva Jumala itse alkaa väestölaskennasta. Paikalle saapuu mies, joka ilmoittaa olevansa Jumala. Kun tämä on sitten muutamalla ihmeteolla todistanut henkilöllisyytensä, on mediamylläkkä valmis.

<p>Triathlonia harrastava ulkoministeri taitaa jäädä kakkoseksi, kun jo puoli vuosisataa sitten maamme hallitukseen lukeutui meditoiva ja pasifismin nimiin vannova puolustusministeri.</p>

Tyttöministeri kertoo ruotsinopettajasta Iiris Luodosta, joka puolivahingossa päätyy eduskuntavaalien äänikuningattareksi. Perinteiset arvot -puolue päättää nostaa Luodon nukkeministerikseen, kun tämä auto-onnettomuudessa ansiokkaasti toimittuaan nousee iltapäivälehtien lööppeihin.

Joskus yksi oivallus riittää pitkälle. John Verdonin kirjassa Numeropeli se riittää lähes kuudensadan sivun verran.

Pekka Mannisen romaani Peili heijastaa lukijalle Kokkolan sen suurimpien juhlien, Venetsialaisten, aikaan. Kirjan päähenkilö on uskovainen Mirjam, joka ajautuu suhteisiin vääränlaisten miesten kanssa ja pettymysten myötä päättää erakoitua autiolle Trullögrundetin saarelle.

Kalapuikot lentelevät Kansallisteatterin suurella näyttämöllä, kun Palmian ryytynyt moniosaaja tuo ruokaa koululaisille, jotka puolestaan haistattelevat räävittömästi opettajilleen. Muun muassa tätä on Täällä Pohjantähden alla 2011.

Siri Hustvedt on kirjailija, josta ikään kuin pitäisi tykätä. Hän on catchannut ihanan Paul Austerin ja kirjoittaa proosateoksia, joissa amerikkalaiset älyköt kriiseilevät.

Jos lisäaineet huolestuttavat, on Bill Stathamin uusittu Hyvä paha lisäaine oiva opas lisäaineviidakkoon. Tutkija ja homeopaatti Statham on koonnut kirjaan yli 300 ruuissa käytettävää lisäainetta ja yli 900 yleisintä kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden lisäainetta.

Räävitön sarjakuva on oma taiteenlajinsa. Eräs sen huippua – tai pohjaa, riippuen siitä mitä mieltä on törkeyksistä – edustaa amerikkalaisen Tony Millionairen Maakies. Sarjakuvassa seikkailevat alkoholisoituneet lintu ja apina, Naukkunaakka ja Gabby-setä.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan Vesa Sirénin lähes tuhatsivuinen järkäle Suomalaiset kapellimestarit – Sibeliuksesta Saloseen, Kajanuksesta Franckiin on monella tavalla poikkeuksellisen hieno tietokirja.

Ohjaaja Danny Boyle ei tyydy tuttuun ja turvalliseen lajityyppiin vaan uskaltaa aina tarttua uuteen. Ja olipa kyse sitten zombeista, Intian slummeista tai aurinkoon matkaavasta retkikunnasta, tulos on laadukas.